"Lily ja Lysti"

"Lily ja Lysti"

maanantai 18. joulukuuta 2017

Tokokoe pitkästä aikaa

Lilyn kanssa mentiin itsenäisyyspäivää juhlimaan Varkauteen. Olen ollut aika syvissä vesissä sen piirinmestaruuskokeen jälkeen, ja päätin että nyt olisi siis pakko käydä katsomassa, onko meistä enää kisaajiksi. Ja näköjään tyylinvaihdos on tuottanut tulosta, sillä koiruus oli todellakin erilainen kun aiemmin kisoissa. Pisteissähän se ei sinällään näkynyt, sillä tappavan tasaisesti se neitokainen noita "melkein" ykköstuloksia napsii, mutta se missä se näkyi, oli olotilassa. Mieluummin otan kakkostuloksen koiralla jonka häntä heiluu, kun ykköstuloksen koiralla jolla on kauhean paha olo. Mutta nyt me ei enää kyllä tuota voittajaluokkaa tahkota yhtään tämän pidempään, minusta tuo on aivan järkyttävä luokka. Kauhean pitkä suoritus, ja kaikista liikkeistä pitää saada vähintään 8 että on mahdollisuus siihen ykköseen. Ja kun meillä se jo on, niin nyt on oman ja koiran mielentilan takia pakko alkaa oikeasti treenaamaan sitä EVL:ää.

Mutta vielä pienesti kerrottuna koe liike liikkeeltä, ja sitten loppuhuipennuksena myös videota kisasta.

Paikkamakuu 8,5 oli kuulemma haistellut maata. Mutta ei piipannut, jee! Haistelu sallittakoon. Kunhan ei piippaa.

Seuraaminen 8. Mikähän hitto noissa perusasennoissa on? Ne ei vaan suoristu, ei vaikka tekisi mitä. Mutta hiljaisuuden vallitessa ja häntä heiluu. Aivan huippua.

L 8 Olisko ollut liian hidas tms? En muista edes enää!

Luoksetulo 8, tästä erityisen ylpeä koska teki liikkeen tasan niinkuin se tekee sen treeneissäkin.

Ruutu 8,5 On meidän hahmottamistreenit menneet ihan selkeästi perille, koska ruututötsinä oli pienet muovipurkit jotka oli maalattu suomenlipuiksi. Ei ollut mitään ongelmaa. Mutta tossa luoksetulossa tuli vaan aivopieru, ei aina voi voittaa. Mutta muuten myös tämä meni ihan samalla tavalla kun treeneissä.

Ohjattu 5. Ainut liike jossa tuli ääntä, ja se näkyi heti myös liikkeen suorituksessa. Mutta mikä parasta, liikkeen loputtua koira sai koottua itsensä ja jatkoi ihan normaalisti.

Tunnari 8. Aivan mahtava. Koira tekee hyvin itsevarmasti hommia, eikä rähmi kapuloita.

Kaukot 7. Näihin pitää tehdä lisää häiriötreeniä. Joku kolahdus ja siihen se sitten jumi.

Metalli 8,5 No tämähän onnistui kerrankin hyvin. Tietää muuten ihan selkeästi koira että on viimeinen liike!

Yhteispisteet 247,5, eli muutamaa pistettä vaille ykköstulos. Mutta kattokaa nyt tuota koiraa. Sillä on ajoittain jopa ihan hauskaa!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Koira muistuttaa omistajaansa?

Voihan Lystiä. Sille sitä aina sattuu ja tapahtuu. Olin menossa keskiviikkona tähystykseen, kun tuo maha ei oikein ole taas suostunut yhteistyöhön. Jarno lupasi käyttää koirat pihalla ja sehän menikin sitten just eikä melkein hienosti. Parin minuutin kuluttua Lysti ryntää sisälle, ja heti näin että nyt ei ole kaikki kunnossa. Nopea vilkaisu suuhun ja tiesin heti, että nyt ei pelkällä ensiavulla hommasta selvitä. Myöskin Lilyllä tuli verta suusta, joten muutama puhelu ja koirat kyytiin ja Kivuttomalle. Nopea tilannearvio, ja Lily takaisin kyytiin ja Lysti unille. Mie siitä sairaalaan ja ihana Tanja lupasi hoitaa homman kotiin. Soilekin lupautui että jos apua tarvitaan niin hänkin pääsee auttamaan. Kyllä siinä jo muutama kyynel vierähti ihan siitä hyvästä, että on niin mahtavia ystäviä. Tähystyksen jälkeen takaisin Kivuttomalle, jossa Lysti jo odottikin. Ei muuten ollut mikään pikkujuttu ollutkaan, kun luu oli ollut niin tuhannen palasina. Olivat siis Lilyn kanssa yhtäaikaa hyökänneet samaan palloon, ja kallot olivat kopsahtaneet yhteen. Lilyllä oli pienesti hammas katkennut ja kieli oli ottanut osumaa. Mutta jos mie oon Lilyn kanssa samikset mahojemme kanssa, niin on sitten Lysti nyt samis Jarnon kanssa, joka myös on menossa hammasremonttiin. 

Kiitos vielä tätäkin kautta Kivuttoman henkilökunnalle, hyvin te hoiditte hommanne!

Käytiin muuten Taskisen Satun tokokoulutuksessa, ja saatiinpa muuten aivan huikeita vinkkejä! Lilyn kanssa ollaan siis edistytty todella paljon vitunkierossa, ja Lystille saatiin jo aika hyvä alku tunnariin, nyt vaan tää sairastaminen vei asian unholaan hetkeksi, kun ei oikein kehtaa laittaa koiraa nyt hakemaan suullaan yhtään mitään. Lilyllä muutin vielä koulutuksen jälkeen katsomissanan, ja se oli näköjään se viimeinen silaus siihen että koiruus ymmärsi mitä ollaan tekemässä. Siis eihän se vieläkään mikään pomminvarma ole, mutta huomattavasti jo varmempi. Meillä on seuraava koulutus ens lauantaina, täytyy siihen mennessä keksiä mitä tehdään Lystin kanssa kun en varmaan vielä mitään kovin rajua uskalla tehdä. Ja ilmoitin muuten Lilyn tokokokeeseen. Sen piippaaminen on nyt huomattavasti vähentynyt, ja meinasin että koska meidän suunnalla ei ole möllejä jossa harjoitella asiaa, on pakko mennä virallisiin kisoihin. Tavoitteena olisi siis se, että koira ei piippaisi eikä vajoaisi maan matoseksi. Eli yritän kaikin tavoin keskittyä vain ja ainoastaan koiraan, ja tehdä sille kisatilanteen mahdollisimman mukavaksi. Katsotaan sitten jos keväällä päästäisiin ihan oikeasti jopa tuloksia tavoittelemaan. 

Vaan kyllä se toko sieltä taas alkaa nostamaan päätään, nythän siis pitkästä aikaa olen saanut jopa treenattua kotonakin. Mikä on kyllä ollut erittäin mukavaa vaihtelua. Ja olen alkanut nyt treenata koirien kanssa myös ihan muitakin juttuja, kun vaan noita ns. koeliikkeitä. Lilyllä oli kauhean vaikea pitää mitään suussaan Lystin hengittäessä niskaan, joten aloin sitä nyt opettamaan. Ja aika hyvin on homma toiminut!

Ja ollaanhan me toki tehty muutakin kun vaan treenattu, sillä Lystillä oli 2v-synttärit! Ei voi olla todellista että se on JO 2v! Miusta se tuntuu edelleen niin pieneltä pennulta. Ja onkin vielä, sillä synttäreiden kunniaksi se söi KESKELTÄ sitä miun itse virkkaamaa mattoa palasen. Juuri kun olin päässyt kehumaan että ei se mitään ole pitkään aikaan syönyt. Ja jälkiruokana oli ollut sitten miun croksit. Nam nam sanoo Lystikäs Lipsuttaja. Sai se toki syntärikakunkin. Ja siihen välihuomautuksena, että kun normaali koira syö herkuimmasta huonoimpaan, Lysti syö sellaisella öljynporaustyylillä, eli suoraan kiinni ja imulla suuhun.

Ollaan Lauran kanssa jo pidemmän aikaa puhuttu, että olisi oikein mukava lähteä käymään Apulannan keikalla, mutta ei vaan ikinä ole sattunut sopivaa hetkeä. Kunnes nyt, ja lähdinkin junalla kohti Lahtea. Laura tuli sinne perheensä kanssa, ja kävimme Apulandiassa katsomassa Apulannan museota. Vaikkakin hieman naurattaa tuo sana museo, kun pojat kuitenkaan eivät ole edes kovin vanhoja vielä. Sieltä jatkettiin matkaa muutaman pysähdyksen taktiikalla Circukseen ja keikalle. Ja täytyy kyllä sanoa että olipas todella hyvä keikka! Ja oli mukava välillä käydä ihan ilman koiria ja kisoja ja koulutuksia vaan yksinään reissussa. Tähänhän voisi jopa tottua? Ai niin voisikin, ja siksi oon menossa ens viikonloppuna Queenin keikalle Hartwall Areenalle. Se reissu ei toki ole ihan koiraton, sillä käyn nuuskuttamassa pentujen tuoksua matkalla. Ja siitä pari viikkoa, niin olisi taas keikka tiedossa. Tällä kertaa Joensuussa, joten ei edes tarvitse reissata mihinkään. Aivan huippua! 
Aija Tanskanen aloitti siis urheilukoirahierojana työskentelyn, ja on nyt alkanut ottamaan asiakkaita myös Joensuussa. Hänet löytää facebookista TÄÄLTÄ jos Joensuulaiset kaverinikin tahtovat häneen tutustua. Aija kävi taas hoitamassa koiruuksia, ja epäilyni kävivät toteen. Lystihän siis on seurannut todella hassusti ja niinhän syy siihen löytyi Aijan sormien alta, oli muuten koiruus jumittanut itsensä aika tehokkaasti. Olisiko se aika sanoa että miulla on näköjään tosiaan sitten harrastuskoira, kun alkaa jumeja näkymään? Pitäisiköhän alkaa seuruuttaa koiraa myös oikealla puolella, niin ei olisi niin yksipuoleista tuo koiran kropan käyttö? Ja toki tässähän ei myöskään ole nähtävissä Lystin elämänasenne, joka on täysiä kohti elämää? Lilyllä oli nyt aivan nautinnollinen käynti, ei ollut juurikaan mitään ongelmia. Joka on kyllä aivan huippua, ja näkee että nyt tämä ruoka+treeni+lääkitys+akupunktio alkaa todellakin tehoamaan. Ja lääkityksellä tarkoitan nyt allergialääkitystä. Pitkä ja kivinen tie on ollut saada tuo koira kuntoon, mutta näköjään siitä on ollut todellakin hyötyä. Joten tästä on hyvä jatkaa!

 


maanantai 16. lokakuuta 2017

Sponsorisopimus


Tadaa! Nyt se olisi virallista! Eli olen tehnyt sponsorisopimuksen HST-Finland nimisen yrityksen kanssa. Koirat tykkäsivät erittäin paljon tästä sopimuksesta, sillä sain heille oikein mieluisia leluja, ja itselleni uuden hienon treeniliivin. Ja taitaa muutama kaverikin olla ihan tyytyväinen, kun sain heille myös leluja jollaisia ei näillä leveysasteilla juurikaan ole. Minä siis myös välitän noita leluja ja tarvikkeita, ja kunhan ovat saaneet kotisivut päivitettyä, laitan siitä linkkiä tännekkin. 

Mielenkiinnolla odotan tätä yhteistyötä! 

Ps. ihan pikkusen nauroin tuolle samiskuvalle, kummallakin TASAN samalla tavalla korvat!

Kiireinen lokakuu

Kylläpäs on pitänyt kiirettä, en ole kerennyt edes blogia päivittelemään. Päivittelemistä todellakin on ollut, sekä harrastus- että vapaa-aikana. Paljon on tullut touhuttua. Illat ovat pimenneet siihen tahtiin, että maastotreenit ovat käytännössä kokonaan siirtyneet talvitauolle, kiitos sen joka buukkasi viikonloppuni aivan täyteen kaikkea muuta. Tällä hetkellä koko loppuvuonna on yksi ainoa viikonloppu jolloin ei ole reissua, koulutusta tai muuta menoa. Jo nyt alkaa ahdistamaan aika huolella, mutta kun kaikkea on niin kiva tehdä! En muista olenko jo hehkuttanut, mutta kerrankin kalenteriin on myös eksynyt reissuja ihan yksinään, ilman koiria. Jännää. Mitenhän sitä osaa istua junassa jos ei ole koiraa mukana?
No mutta aloitetaan vaikka aiheittain asioiden läpikäyminen. Lystin kanssa ollaan käyty nyt viikottain paimentamassa, ja nyt alkaa todellakin oppi mennä perille. On se vaan niin hyvä siinä hommassa. Vauhtiahan toki riittää ja treeneissä täytyy olla todella mustavalkoinen, mutta nyt homma alkaa jo oikeasti toimimaan. Tarkoitus olisi nyt käydä mahdollisimman pitkään talvelle treenaamassa, jotta päästäisi tässä harrastuksessa eteenpäin. Koska tämä on sellainen treeni jolla Lystin saa todellakin väsyneeksi illalla. Kotiin kun tullaan, on sohvalla aina pieni musta kieppi. Olen myöskin käyttänyt näitä treenejä hyväksi siinä, että käydään usein ilman Lilyä treenaamassa. Saadaan vähän kahdenkeskistä aikaa. Ja saatiinpa viimeksi videotakin otettua, ja kouluttajan luvalla julkaisenkin videon. On tää vaan niin hiton koukuttava laji! 

Tokossa tuntuu että taas junnataan vaan paikallaan. En tiedä mikä siinä on. Täytyy varmaan nyt ihan oikeasti tehdä taas treenisuunnitelma, ja laittaa päämäärä johon treenata. Lilyn kanssa en vieläkään ole saanut päätettyä, mennäänkö vielä kokeilemaan sitä tokon voittajaa, vai ruvetaanko ihan tosissaan sitä EVL:ää treenaamaan. Vai jätetäänkö toko kokonaisuudessaan, vai mitä ihmettä me oikein tehdään? No sen verran kokeiltiin ihan uuttakin, että Pakkunaisen Hannan ja Raskin Annin opastuksella käytiin parissa rallytokotreenissä. En kyllä edelleenkään ymmärrä koko lajia, mutta hauskaa oli, ja eikös se ole pääasia? Koska jotenkin meidän tekemisestä puuttuu nyt se hauskuus. Jotenkin olen taas uponnut siihen piipertämisen suohon, ja unohatnut sen, että koiran kanssa pitäisi olla myös kivaa? Lily on myöskin ollut nyt Remeksen treenikoirana, ja onnistunut siinä hommassa oikein mainiosti. Tullut aivan selkeästi isotätiinsä siinäkin hommassa, eli osaa olla opettajana. 


Anoppikokelas teki meille kiertoon värikkäitä huppuja, joita muuten on ihan myydä asti, eli jos joku kokee tarvetta (Noita on useampaa eri väriä), voi minuun ottaa yhteyttä. Lähetän noita huppuja myös postitse, eli ei ole pakko asua Joensuun alueella. Suosittelen nimittäin kokeilemaan EVL:n kiertomatkalta vieraan väristä törppöä. Voi olla aika vaikea koiralle. Ja olen myös huomannut että eri alustat eri väristen törppöjen kanssa ovat muuten oikeasti vaikeita koiralle. Ja ikinähän ei tiedä minkä värinen törppö siellä kokeessa on. Toi on mitoitettu niin, että käy sekä kasattavan että kiinteän päälle. Niin ja hintaa olen pitänyt noilla 5€+postituskulut, koska tarkoitus olisi saada vaan kankaan kulut maksettua ja hieman tekopalkkaa anoppikokelaalle. 

Lystin kanssa meidän pitää nyt ihan oikeasti tehdä lista treenattavista asioista, ja alkaa kasaamaan pakkaa sitä alokasluokkaa varten. Se olisi nyt saatava kyllä kuntoon. Ja toki, samalla on jo sama treenata avoa ja voittajaa. Eli nyt on taulukko tehtävä, muuten tästä ei tule mitään. 

Intoahan toki lisäsi viime viikonloppu, jonka vietin Poksin hallilla liikkurikurssilla. Tarkoituksena oli siis saada lisää liikkureita Poksille, jotta saataisiin pidettyä kokeita, jolloin ehkä ihmiset innostuisivat taas tokosta. Ja olipas muuten hauska kurssi! Tuli kyllä naurettua viikonlopun aikana reilusti, opittua paljon, ja nyt tarvitsee vaan aika reilusti harjoitusta, niin kyllä minulle ehkä taas yksi pätevyys napsahtaa kassin pohjalle. Ja olipas myös mielenkiintoista nähdä, kuinka eri tavalla täytyy asioita ajatella, kun olet liikkurina, kuin mitä jos olet kisaajana. Kurssi myös opetti aika paljon asioita, ja antoi myös uusia treenivinkkejä. Suosittelen kyllä lämpimästi kurssin käymistä jokaiselle, ja toki myös sitten toimimaan liikkurina omalle seuralle. Antaa muuten ihan toisenlaisen katsantatavan ja vaikka ei olisi kisannutkaan ylemmissä luokissa, niin oppii muuten aivan eri lailla liikkeetkin. Että kiitos vaan kaikille kurssilaisille, oli kyllä mukavaa! Ja kurssihan siis jatkuu vielä, eli ei tässä vielä kaikki. JOten nyt jos tarvitsee liikkuroituja treenejä, kannattaa kysyä minua mukaan!





tiistai 3. lokakuuta 2017

Kyllä se hakuilu on vaan niin mukavaa!

Angstipäivitys piirinmestaruudesta saa odottaa, kun on onneksi paljon mukavampaakin kerrottavaa.

Kerrankin pääsin ns. valmiiseen pöytään, kun aussieyhdistys järjesti haku- ja jälkileirin Maaningalla. Olipa ihana pitkästä aikaa vaan keskittyä omiin koiriin, omaan oppimiseen ja vaan katsoa kuinka hyvin asiat hoidetaan taustalla. Vieläpä oli oikein mukava porukkakin kasassa, ja kouluttaja jonka kanssa oltiin ihan samalla aaltopituudella, niin eihän siinä voi muuta kun hymyillä?

Perjantaina päästiin lähtemään loppujen lopuksi ihan aikataulussa, vaikka jotenkin ajattelin että oon ihan supermyöhässä. Mutta älysin että tämä johtui siitä, että on vaan niin tottunut ajamaan aina sen vähintään 5h joka paikkaan, että tuo 2h ei tuntunut yhtään missään. Lauantaiaamuna koulutus alkoi ihan inhimilliseen aikaan, eli yhdeksältä, ja ekana tietenkin kerrottiin keitä me ollaan ja millaisia koiria meillä. Minua ihan aavistuksen jännitti, kun porukassa oli aika monta aloittelijaa, ja vieläpä ekan aussien omistajaa. Koska on nyt tullut huomattua, että Lilyn leikittäminen ei tunnu olevan ihan kaikille simppeli juttu. Ja siitä johtuu myös osa meidän ongelmista hakumetsässä.


Meille tuli suoritusnumeroiksi kolmonen Lystille ja kasi Lilylle. Maasto oli aivan ihana, toisella puolelle selkeää ja toisella puolella oikein viimeisen päälle ns. ryteikköä. Mäki alaspäin ryteikköön ja ylöspäin selkeään maastoon. Melkein 90 asteen kulma ja siinä ollut tienylitys olivat myös aika hauskoja lisiä treeneihin.

Lystin ekat treenit olivat melko koemaiset, tehtiin etukulmat, ja sitten tyhjää ja suora löytö. Huomattiin että koiruus ei osaa kunnolla yliheittoja (jännä että ei osaa niitä harjoittelematta) ja seuraava treeni olikin sitten yliheittojen opettelua. Ja totesimme että ei tuosta yliheitettävää koiraa kyllä taida tulla, alkoi vauhti ja kierrokset kasvamaan sen verran railakkaasti. Mutta toisaalta, hyvä tehdä noitakin treenejä, jotta sitten koira osaa asian jos sitä kokeessa joskus tarvitsee. Muuten koira eteni hyvin takarajalla (ja sen yli) ja osasi erittäin hyvin tehdä laatikkoa. Joten kokonaisuutena olin todella tyytyväinen pikkukoiraan.

Hakurata oli ihan majan välittömässä läheisyydessä, ja se tarkoitti että koirat olivat väliajat siellä, ja aina kun edeltävä koira aloitti harjoitukset, kävin hakemassa koiran ja odotimme omaa vuoroamme pienellä metsätien pätkällä. Eipä muuten olla Lystin kanssa noita odotuksia ikinä harjoiteltu, koska on niin pieni ryhmä että ei pysty varttia odottamaan koiran kanssa, vaan täytyy suoraan autosta koira tempaista radalle. Mutta erittäin hyvin jakoi koiruus odottelun, ja oli täysin valmis treeneihin heti kun laittoi rullan kaulaan ja kysyi että minnehän ne ukot ovat menneet.


 Lilyllä tehtiin ensimmäinen treeni kokeenomaisena, ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Lily puksutteli radan läpi ja nosti ukot, eikä näytölle lähtemisessä ollut mitään ongelmaa. Ja siitä kyllä jokaiselle viikonlopun aikana meille maaliniehenä olleille iso kiitos, sillä palkkasivat kummatkin koirat juuri oikein. Lily ihan selkeästi nautti todella paljon ukoilla olemisesta. Toinen treeni tehtiin rallatteluna, ja viimeinen ukko olikin suoraukkona ja siellä taisi olla kolme henkeä jotka kaikki palkkasivat neitokaista. Ja voi herranisä että Lily oli onnellinen. Eli kummankin koiran kumpikin treeni meni oikein hyvin.

Ja plussana viikonlopussa oli muuten ihanat kuvat, joita treenikaverit ottivat. Mukava saada todistusaineistoa viikonlopusta. Kun oltiin saatu treenit pakettiin, oli oma olo vähintäänkin ryytynyt, ja tuntui että haluaisi vaan suorilla nukkumaan. Mutta kun oli käynyt saunassa ja syönyt, oli juttujen taso sitä luokkaa että eihän sitä mihinkään nukkumaan joutanut, vaan istuttiin iltaa porukan kanssa. Ja sai kyllä todellakin nauraa.

 Sunnuntaina kun edelliset treenit oli menneet niin hyvin, otettiin Lystille ihan ätysin kokeenomainen treeni. Ja sittenhän saatiinkin hauska ongelma aikaiseksi. Maalimies oli mennytkin normaalista treenistä poikkeavaa reittiä piilolle, ja Lysti oli täysin varma että hajuvanaa juoksemalla se kyllä löytyy. Ja koska en todellakaan tahdo moista koiran tekevän, niin jouduttiin hieman ohjeistamaan koiraa oikean reitin valinnassa. Muuten kisanomainen meni oikein hyvin, ja maalimiehet löytyivät ja oltaisiin varmasti saatu ihan tulokseen oikeuttava pistemääräkin. Aika huikeeta!

Toisella kiekalla saatiin sitten tehtyä ongelma uudelleen, ja  fiksuna tyttönä se sen selvittikin muutaman ohjeistavan lähetyksen jälkeen. Eli todella hyvä treeni kaikenkaikkiaan. Mistä olen todella tyytyväinen, on se, että vaikka selkeästi alkoi jo viikonloppu painamaan jaloissa (sekä ohjaajalla että koiralla), kyllä se vaan sinne etsimään meni ja työnsä teki loppuun asti.

Lilylle tehtiin maakuoppaa ja muuta kikkailua, mutta eihän sitä saa moisilla hetkautettua. Toisella kierroksella saatiin sitten tämä meidän tämän kauden ongelma esille, ja vihdoin ja viimein älysin mistä ongelma johtuu. Koira siis aivan selkeästi ennakoi ukon luokse tulemisen jälkeistä sivulletuloa. Joten nyt täytyy minun olla mustavalkoisempi asiassa ja sitä kautta saada koira ymmärtämään että sinne ukolle asti on mentävä, vaikka minä touhuaisin liinan päässä mitä. Ja tässä treenissä todellakin auttoi se, että maalimiehet olivat Lilyn mielestä superihania.

Kokonaisuutena leiristä siis jäi todellakin hyvä mieli, ja olipas mukava nähdä ihan uusia aussieihmisiä, ja saada muutamalle ihmiselle ja koiralle kasvot, kun on niitä seuraillut internetin välityksellä.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Niin ne vaan viikot vierähtää


Häähumua!
Uskomatonta mutta totta, taas on viikko vierähtänyt. Lystin häiriötreeniä saatiin taas huimasti eteenpäin! Tiistaina treenasimme Kulhossa, jossa saimme häiriötä pihalla pyöräilevistä lapsukaisista, ja pihalla hitaasti ajavista autoista. Hieman oli vielä enemmän intoa kun ajatusta, mutta hyvin malttoi jo keskittyä sivulla oloon ja seuraaminenkin alkoi taas parantua. Tehtiin myöskin kaukoja, joissa liikkeiden odotusajat ovat näköjään seuraava asia, johon pitää puuttua. Myös jäävät ovat parantuneet huomattavasti kun vaan itse muistan sen, että koira tarvitsee vielä hitaamman askeleen avukseen, jolloin voi jo jättää käsivut ja muut vartaloavut taakse.

Keskiviikon treenissä homma toimi todella paljon edelliskertaan nähden paremmin, mutta ryhmäpaikkamakuussa kaverin käskytys oli tietenkin liikaa pienille aivoille. Hyvä huomata tässä vaiheessa myös tämä! Joten sitäkin pitää alkaa treenaamaan, onneksi saadaan nykyään liikkuroidut paikkamakuut ainakin keskiviikkona tehtyä. Mutta nyt pitää ekana tehdä käskytykset varmemmaksi muualla, ja sitten vasta käyttää keskiviikon treeniä hyväksi. Lily pääsee siis Lystin tilalle paikkamakuuseen siksi aikaa. Koska nyt en tahdo laittaa Lystiä enää liian vaikeaan paikkaan, joten jatketaan hissukseen näiden häiriöiden lisäämistä.

Torstaina mentiin keskustaan ottamaan häiriötä joen rantaan, ja siinä alkoi ensimmäistä kertaa näkyä, kuinka treeni alkaa todellakin tuottamaan tulosta. Lystille täysin vieras ihminen, ja käskytykset toimi todella hyvin ja teki oikein iloisella mielellä hommia. Luoksetulossa ei olisi millään halunnut istua ja odottaa, siihen pitää kyllä nyt keksiä joku juttu, koska tuo alkaa olla aika todella ärsyttävä tapa. Eli näyttää siltä että itse liikkeitä ei nyt treenatakkaan, treenataan mielentilaa, odotusta ja minun kuuntelemista.

Kerrankin oli aikaa käydä
pidemmällä metsäretkellä!
Ja perjantaina käytiin ihan uudessa paikassa treenaamassa, siellä häiriönä oli frisbeenheittelijä. Oikein mukava nuori poika, joka kyllä teki kaikkensa että Lysti olisi asiasta häiriintynyt, mutta yhden ainoan kerran katse herpaantui, muuten piti paikkansa ja kontaktin todella hyvin, jopa seuraamisessa. Eli mitä tästä opimme? No sen että ihana kamala murrosikä, lopu jo ja tuo oma kiltti koirani takaisin! No eihän se auta, tämä on tosiaan vaan koulutusvaihe, jonka eteen on tietenkin tehtävä töitä. Ja sitten kun on työt tehty kunnolla, saa siitä kunnon palkankin.

Ollaan me Lilynkin kanssa treenattu, ja onhan meillä lauantaina tulossa piirinmestaruuskisatkin. Jotenkin olen ilmeisesti saanut ihan täydellisen ähkyn kisaamiseen, sillä nyt ei vaan oikeasti jaksaisi yhtään mennä koko päiväksi metsään. En ole edes jännittänyt kisoja, koska jotenkin nyt vaan ei jaksa. Katsoin mie Virkkua tässä yhtenä päivänä, ja totesin että jos ei ole valmis ajamaan 6h päähän, ei noita EK-kisoja ole enää tälle syksyä. Joten kovasti se näyttää siltä että ensi kesälle ne jäi nuo kaksi puuttuvaa ykköstulosta. Koska kun katsoo metsäteiden varsilla olevien autojen määrää, voi siitä jo arvata kuinka monta harhaa tulee jäljellä olemaan ja arvata, että siihen todennäköisesti myös meidän ykköstulos kosahtaa. Mutta toki, senhän näkee vasta lauantaina, eikös?

Lilyn kanssa ollaan päästy sellaiseen sopivaan flow-tilaan, ja treenit sujuvat oikein hyvin. Ollaan jo tapojemme vastaisesti alettu opiskelemaan EVL:n liikkeitä (koska uutta ei opetella ennen kun pk-kausi on ohi), ja olen jo mielessäni tehnyt meille treenirungonkin valmiiksi. Nyt kun sen saisi vielä paperillekkin. Tarkoitus olisi ottaa pari/kolme liikettä peri viikko, ja sillä tavalla saada aina yksi liike valmiiksi. Toki siinä samassa myös pitää yllä muita jo opittuja liikkeitä. Tämä myöskin mahdollistaa sen, että minulla on sitten ihan konkreettinen aikataulu jota noudattamalla voisimme todellakin edetä EVL:n kokeisiin. Koska on se vaan niin hiton typerä toi voittajaluokka että en mie sitä jaksa enää hinkata. Yritin, mutta ei vaan onnistu. EVL on paljon mukavampi kun siellä on niin paljon niitä vauhtiliikkeitä ja ihan uusia juttuja!



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Leirielämää

Jo pitkään ollaan puhuttu L-pentujen omistajien kanssa että olisi oikein mukava päästä yhdessä viettämään viikonloppua, ja nyt se aika sitten tuli. Harmittavasti paikalle ei päässytkään työ ym. esteiden vuoksi kun Tuuli ja Loru sekä Niina ja Nuka, mutta eikös sitä sanota että kun väki vähenee, pidot paranee? Ja täytyy kyllä myöntää että pidot olivat hyvät!

Oltiin vuokrattu Tainalta Siikajärvi niminen mökki, joka siis oli sama jossa oltiin Jarnon ja tyttöjen kanssa viime kesänä. Voin muuten suositella lämpimästi kyseistä mökkiä, on oikein mukava ja rauhallinen paikka. Kävin Tainan kanssa katsomassa läheiset harrastuspaikat, ja samalla reissulla Lysti pääsi sitten tutustumaan Tainan juuri tulleeseen ajokoiran pentuun. Hieman pentua hirvitti iso koira, mutta hyvin Lysti osasi olla pennun kanssa.

Lilyhän siis meni terapiakoiraksi Remesten kotiin, ja oli kuulemma hoitanut tehtävänsä vallan mallikkaasti. Eli maannut sohvalla, laittanut kissoille jöötä ja hurmannut ihmisiä sekä saanut ehkä useammankin ihmisen huijattua rapsuttamaan ja sohvalle rauhoittumaan. Eli rankka viikonloppu, eikös?

Sittenpä Niina jo saapuikin Nukan ja Novan kanssa, ja lähdettiin heti tottistreeneihin. Treeneissä keskityttiin pääasiallisesti Lystin häiriötreeneihin (joista tarkempi kertomus edellisessä kirjoituksessa). Sitten päästiin saunan lämmitykseen ja Tuulikin saapui Lorun kanssa paikalle. Lysti ei ihan kauheasti lämmennyt siskon kaveruusyrityksille, mutta hyvin tytöt mahtuivat kuitenkin samaan mökkiin viikonlopuksi. Veljelle piti toki antaa säännöllisesti lähdöt, ja Novan (Niinan tolleri) kanssa Lysti löysi heti yhteisen sävelen. Kumpikin katseli kun sisarukset riehuivat ja paheksuivat tilannetta suunnattomasti.
Lauantaiaamuna mentiin taas tottistelemaan, ja siitä ajeltiin rallitietä pitkin paimentamaan. Luvassa oli sekä ankkojen että lampaiden paimennusta. Tuosta tiestä täytyy vielä mainita sen verran, että jossain vaiheessa jo mietin että kuinkahan humalassa tien piirtäjän on täytynyt olla tehdessään suunnitelmia. Ja ensimmäistä kertaa näin mäen jonka vieressä oli parhaillaan neljä hiekkalaatikkoa, että siihen kun jäät talvella kiinni, on ainakin apu lähellä.

No sitten itse paimentamiseen. Niina meni Nukan kanssa ekalle setille lampaiden luo, ja huomasin että noi lampaat eivät sitten tunteneet minkäänlaista vetoa ihmistä kohden, ja lähtivät heti karkuun kun vaan siihen mahdollisuus tuli. Ja saman huomasin Lystinkin kanssa. Joten Lystiä ei voinut päästää vapaaksi, ja se taas aiheutti sellaisen konfliktin minun ja koiran välillä, että vain muutama onnistunut pätkä saatiin aikaiseksi. Koiran olisi pitänyt olla paljon kauempana, ja siihenhän Lysti ei vielä pysty. Päätinkin että nyt otetaan loppusyksyn ohjelmaan melkeinpä jokaviikoinen paimennus enne lumien tuloa, että saadaan homma jätettyä hyvälle tolalle talveksi. Niinpä nyt onkin sitten jo useampi paimennus varattuna!

Mutta sitten nämä ankat! Voi hitto että ne on vaan jänniä eläimiä. Olin jo etukäteen kysynyt että paljonkohan tuollainen ankkapaisti maksaisi, mutta hitto eihän Lystillä ollut ajatustakaan saada paistia, vaan päästä paimentamaan! Joten se meni todella hyvin, ja saatiinpa ihan jopa tehtyä yhden ankan eriyttäminen laumasta, ja sitten sen paimentaminen takaisin laumaan. Joten tähän olin erittäin tyytyväinen, ottaen huomioon että tää oli Lystin eka kerta kun se edes näki moisia elukoita. Joten ei huono! Ja saatiinpa pieni hetki myöskin videolle, joten on todistusaineistoa tästäkin asiasta. Tottakai näkyy että koira on tekemässä hommaa ensimmäistä kertaa, mutta hyvin se keksi kupletin juonen.

Sitten etsittiin lähin (lue 50km) säteellä oleva kauppa, ja siitä mökille saunaan ja ruuanlaittoon. Mutta koska sauna ei ollutkaan mennyt päälle, mentiin vielä tekemään Lorulle ID-jälkeä, Nukalle ja Lystille tarkkuutta (ei ollut kovin tarkkaa) ja Lystille vielä lopuksi häiriötreeniä. Ja sitten olikin sauna lämmin ja ruokakin valmistui nopeasti. Ei tarvinnut muuten tuon päivän jälkeen paljon unta kaipailla.

Lysti muuten oli koko viikonlopun villinä ja vapaana mökissä, eikä ainakaan vielä ole tullut Tainalta tulenkivenkatkuista viestiä "koirasi söi..." eli kyllä sitä varmaan kohta voi todellakin uskoa että pentuaika on tämän(kin) harrastuksen puolesta ohitse?

Ja sitten sunnuntaiaamuna mentiinkin tekemään Lystille sen elämän ensimmäinen kovanmaanjälki, joka meni olosuhteet huomioon ottaen todella hyvin, ja tietenkin vielä otettiin myös häiriötreeniä. Sen jälkeen olikin kello jo sen verran paljon että mentiin mökille, syötiin ja siivottiin ja kotimatkalle. Olipa kyllä oikein ihana viikonloppu, toivotaan että seuraavalle leirille saatas sitten jo useampi sisarus matkaan. Kiitos Tuuli ja Niina, oli kyllä ihanaa!