Agiliitoa ja naksutintaä

Lily alkaa olla jo parempana, mutta perseily lenkillä jatkuu. Wallumies sai sit ikävän hotspotin kainaloiden alle, joten koppa päähän ja karvat veks. Koska en uskalla sitä juurikaan metsälenkille ottaa, on tässä juuri sopiva aika ruveta opettamaan neitille kuinka kävellään hihnassa. Mietin pitkään  miten hitossa sen saisi ymmärtämään, ja huomasin treeneissä kuinka ehdollistunut se on naksuttimeen. Joten treeniliivi päälle, naksutin kouraan ja menoksi. Oli ekalla lenkillä oikein kysymysmerkkinä että mitä hittoa hänen odotetaan tekevän, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa muistavan. Sille oikein välillä syttyy lamppu pään päälle "ai niin näin!" ja sit pomppien tulee luokse. Pieni höpelö. Ja mitä Wallu tekee? Seuraa vasemmalla sivulla hokien "sillä on namia, sillä on namia". Hassuja. Eli nyt tämän viikon metsäkävelyt ovat pannassa ja kuljemme ainoastaan rantakylän suurilla lenkkipoluilla. Katsotaan loppuviikosta mikä on tilanne. On se muuten hassua että Wallunkin opetin aikoinaan liki samalla tavalla, mutta nyt Lilyn kans en sitä ole tehnyt. Pitäisi tehdä sellainen kuinka et kouluta koiraasi kirja, johon voisi kaikki nuo toimimattomat jutut kirjoittaa. Myös koiran ohitukset ovat nyt 60% onnistuneet, jos vaan minä kerkeän näkemään koiran ennen Lilyä.

No sitten treenirintamalle. Torstai on toivoa täynnä, joten suuntasimme jälkitreeneihin Wallun kanssa, ja Lily pääsi seuraamaan tilannetta autosta. Kunnes keksin että sille voisi opettaa esineruudun. Hetkinen Moonan kanssa mietittiin ja sitten saatiin suunnitelma ja aikataulu valmiiksi. Koska Lily ei vieläkään oikein mielellään tuo mitään minulle, otettiin se pitkään liinaan. Siihen samaan joka on minulla 2v ollut Wallun jälkiliinana. Ja jokainen joka viime kesänä näki Wallun jäljestävän ymmärtää kun sanon että liina ei silti tehnyt kertaakaan rakkoa minulle sormiin. Mutta kun kyseessä on kaikki tai ei mitään Lily, tuloksena oli oikein komea rakko sormessa :D Eli koiralla liina siksi, että se ei pääse palkkaamaan itseään viemällä lelua pois. Moona heitti lelun ja Lily syöksyi perään, ja yritti taas karkuun. Liinalla ohjasin sen miun luo, ja sitten pienen keskustelun jälkeen esine oli minulla ja palkka Lilyllä. Otettiin uudelleen ja lamppu jo himmeänä paistoi, ja näki kuinka koira yritti niiiin kovasti miettiä että mitä minä sen tahdon tekevän. Kunnes toi lelun hieman avustettuna ja luovutti. Kolmas kerta tehtiin jo ihan metsässä ja sit lamppu syttyi niin kirkkaana että ihan häikäisi. Ryntäys lelulle, suora tuonti minulle ja hillittömän bileet! Täytyy vain nyt alkaa vahvistamaan tuota edelleen liinassa, jotta se ymmärtäisi mikä on ajatuksena. Joten nyt Lily pääsee sit joka treeneissä tekemään esineruutua.

No sitten räyhäWallu. Huoh... No Riitta meni tekemään jäljen, ja ohjeistus oli taas ihan millanen vaan. Meillä oli uusi 10m jälkiliina (joka muuten ihan oikeasti meinasi lentää metsän siimekseen) ja janalle lähetyksessä se jo tarttui puuhun kiinni. No Riitta meni ottamaan liinaa irti mutta oli liian lähellä Wallua joka tietenkin oli ihan intona jäljelle, ja kuka arvaa miten kävi? No tottakai Wallu rähähti, mutta onneksi sain tilanteen haltuun ennen isompia haavereita. Täytyy näköjään ottaa tuossa(kin) asiassa mietintämyssy päähän ja alkaa totuttamaan sitä siihen, että siinä saa ihmiset hillua ja se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Jäljelle kuitenkin päästiin ja se meni aivan mahtavasti, vaikka minä sain vain repiä sitä perkeeleen liinaa joka mättäästä irti. Toi jopa 10m päähän minulle kepin, kun en huomannut koko kepin etsimistä ollessani niin keskittynyt repimään liinaa irti. Oikealle kulmissa oli taas pienoista sähellystä, olisiko tuosta rähähdyksestä taas aivot hieman kuormittuneet? Täytyy seuaavissa treeneissä muistaa seurata asiaa. Riitta siis kulki jäljen meidän perässä, ja kun metsästä tultiin pois niin eipä Wallua olisi sitten taas yhtään vähempää voinut kiinnostaa ihminen joka minun vieressä kulkee. Onneksi sille ei kuitenkaan jää nuo tilanteet päälle, mutta ärsyttää silti kun se ois niin saakelin hyvä jos tuota helvetin terävyyttä tuossa muodossa ei olisi. Tai edes ajattelisi mutta ei. No mutta jälki oli silti mielettämän hyvä, 6 keppi ja pitkä urakka, kyllä oli hyvin väsynyt pikkupoika sohvankulmassa.

Wallun kanssa käytiin myös sitten kentällä tottista ottamassa, ja nyt alkaa taas hahmoittua muutamat jutut. Käsi ei vieläkään saa olla vierellä seuraamisessa, mutta kestää sen heiluttelun. Nouto on taas jostain syystä parantunut, ei varasta ja pitää hyvin, tosin pito voisi vieläkin olla parempi (muistuttakaa että Lilyn kans teen tän rauhallisemmin). Liikkestä maahanmeno alkaa olla aika hauska liike, tosin vaihdoin siihen nyt käskysanan joten katsotaan miten se tepsii. Ja eteenlähetystä oikein odottaa, se tuntuu oelvan maailman hauskin liike. No katsotaan mitä mieltä se siitä on kunhan maahan meno tulee kuvioihin. Ja uusi vaaleanpunainen possu oli ihana :D

Ja jotta tästä tulisi taas kilometrin pituinen selostus, käytiin Lilyn kans myös agiliitämässä. Tällä kertaa kontaktit, pussi, putki ja eteenlähetys. Pussi ei paljon päätä pakottanut, putki alkaa ihan selvästi myös hahmottumaan. Kontakteja harjoiteltiin ohjettuna, eli Maria ohjasi ja minä käskytin. Hieman himmeänä lamppu hehkui mutta mukavaa oli :D Ja eteenlähetys makukipolle ei sitten tuota mitään ongelmia, ja saatiinpa jopa nähtyä sellainenkin ihme jotta mentiin yhtä aikaa juosten kaksi hyppyä, jihaa!!! Ja siis tuon likan asenne vaan on niin mainio, joka tehdään täysillä tai sit ei tehdä ollenkaan, ja autossa oli täysin hiljaa koko treenin ajan, eikä välittänyt yhtään muista koirista. Jarno sai sitten tehtäväksi tehdä kontaktiharjoitusesteen meille kotiin, jotta päästään sitä hinkkaamaan. Voi muuten olla tekeminen kun pienellä tuntuu vauhtia olevan vaikka muille jakaa!

Harrastusten iloa

Täytyy kyllä taas kerran ihmetellä mistä noille koirille tuo into ja ilo löytyy. Nythän me ollaan oltu Lilyn takia taas muutama viikko harrastustauolla, ja onhan tuota kuumaakin riittänyt niin paljon että ei senkään vuoksi ole mieli tehnyt mihinkään. Käytiin me Aijan kanssa yhtenä iltana Pärnällä, mutta omistajalla keitti jo niin paljon että ei siitä mitään tullut, ja koirat saivat pulikoida lammessa kunnon treenien sijaan. Mutta eilen oli jo hieman viileämpi ja Lily on nyt ollut parempana niin suuntasimme agilityradalle. Ekana otettiin putkea, ei vielä uskaltanut ilman minua mennä mutta sitten keksittiin targetti (vai mikä sen hieno nimi onkaan?). Ei muuten enää yhtään pelottanut putkeen meno vaikka oli jo mutkalla, ryminä vaan kävi kun kiiti makupalaa päin. Hypyt onnistuivat myös tosi hyvin, ja irtoaa kyllä makupalalle aivan mielettömän hyvin. Pitkään mietin että jokohan sitä uskaltaisi kokeilla A:ta, sillä muistan elävästi temppuilun joka Wallun kanssa kontakteilla piti tehdä jotta sen sai niistä tykkäämään.

Otettiin Lily hihnaan ja minä niin olin jo miettinyt että sitten laitetaan makupalat ja sitten... ja koira meni jo. Jumaliste mikä rämäpää, ei muuten korkealla tuullut kun heitti ittensä yli! Joten kotiläksynä siis alastuloharjoitukset,  ennen sitä ei koiraa päästetä kontakteille. Ja koska ajattelin et ei näissä tunnu ongelmaa olevan, kokeiltiin sit samaan rahaan myös keinu. Ja sama homma, Lilystä oli mukava kun se rämähti ja voidaanko mennä uudelleen? Uskomaton pieni elukka, mie tulen olemaan niin kusessa tuon likan kanssa, koska minunhan siis myös pitäisi pysyä kyydissä mukana. Mutta haasteita riittää, ja onneksi ne Lilyn kanssa on positiivisia haasteita.

Kotiin kun päästiin koira nuupahti kylppäriin ja se mahdollisti Wallun viemisen treeneihin. Otettiin sekalaista toko/tottista koulun kentällä, ja koska nyt on taas sekä omistajassa että koirassa ollut pieniä jankkauksen merkkejä, otin uuden lelun mukaan leikkiin. Ja muuten kylläpä koira taas teki ihan into piukeana. Ainut mikä minua hieman ihmetyttää on se, että Wallun hieno seuraaminen on muuttunut perässä hiippailuksi, ja nyt huomasin että minun käsi häiritsee sitä. Kun nostin kättä eteeni se tuli oikealle paikalle, ja kun laskin käteni seuraaminen muuttui hiipparoinniksi. Se kun seuraa niin kiinni minussa että herraa varmaan taas ahdistaa kun eihän se muutenkaan tykkää koskettamisesta treeneissä. No täytyy alkaa nyt taas kiinnittämään asiaan huomiota. Ja eteenlähetys. Voi hitto mikä vauhti ja päättäväisyys, nyt ei nimittäin ihan oikeasti tiennyt että siellä on lelu. Mitenhän nopeasti sitä uskaltaisi alkaa siitä käskemään maahanmenoon? Ei varmaan kovin nopeasti, mutta toisaalta taas toi kun tylsistyy niin nopeasti? No onhan meillä myös se ruudun loppuun opettaminen ja tunnari vielä tekeillä, että ei tässä hommat lopu. Ja jos loppuu niin siirrytään sirkustemppuihin ;)

Ja tänään sain pitkäikäisen haaveeni toteutettua, eli sain Wallun tassun selkääni ikuiseksi muistoksi tuosta pienestä riiviöstä. Se on nyt ihan oikea tassu, vesiväreillä kylppärissä koiran kanssa touhuttu. On se vaan niin hieno <3