"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 30. toukokuuta 2011

Papilloma-virus tuli käymään :(

Lauantaina ihmettelin kun koira söi niin haluttomasti. No eilen illalla sitten koira alkoi oirehtimaan aivan kuin olisi jotain ollut hampaissa. Katsoin suuhun ja mitäs sieltä löytyikään, patti. Tänään sitten käytiin eläinlääkärissä ja diagnoosina http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/terveys/papilloma . Hoitoa ei tarvittu, koska oli vain yksi pallukka. Mutta nyt kaikki koiralliset kaverini, joiden kanssa olen ollut viimeisen viikon aikana tekemisissä, seuratkaa koirianne. Meillä kaikki treenit nyt jäissä, ainoastaan jälkeä otetaan. Tauti toimii kuten vesirokko, eli tarttuu kosketuksesta, syljen kautta. Eli jos olen Lilylle antanut namia ja sitten teidän koiralle, voi tauti olla tarttunut. Joten katsokaa koirienne suuhun, jotta ei tauti tartu pidemmälle. Tuossa yhden aussien suusta otettu kuva, josta näkyy tosi hyvin millainen patti on http://auspaimaisa.blogspot.com/2011/05/aamagneetti.html Ja niitä vois sitten olla useita. Ja sitten kun patti on poissa, voi taas ihan normaalisti liikkua ja olla. Eläinlääkäri sanoi että monesti näkee esim. koiranäyttelyissä koiria jolla koko suu on täynnä noita patteja mutta koska tulokset merkkaavat koira viedään levittämään tautia. Siksi mie nyt kerron asiasta niin ei tule jälkipuheita!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Neito täyttää tänään 2v!!!



Ja meillä kaikilla oli niiiin mukavaa :D Neidon 2v synttärit pyörähti käyntiin iskän kanssa aamulenkillä rannassa, josta suunnattiin mummolaan riehumaan ja sen jälkeen käytiin vielä reilu puolitoista tuntia etsimässä pientä koiraa joka oli kadonnut. Kakku maittoi ja nyt voi masu täynnä makoilla kaikessa rauhassa. Kakun syömiseen meni muuten 4min 30s, joten nautittua kyllä tuli.

Tunnerikas ja erikoinen vuosi on takanapäin, ja neito on oppinut monta uutta asiaa. Yhteiseloa ollaan opeteltu ja nyt alkaa tuntua että koira on tosiaan kotona. Vuosi sitten synttäreitä vietettiin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa, ja vuosi on ollut täynnä suurta iloa, suurta surua ja monta muistoihin jäänyttä hetkeä. Ollaan hitsauduttu neidon kanssa sellaiseksi pariksi, että voi jo alkaa puhua omasta varjosta. Sellainen tuo neito tosiaan on. Toivottavasti saamme vielä monta kakkua tehdä Liikkikselle <3

Kiitos Minna ihanasta neidosta, olemme enenmmän kuin tyytyväisiä kauniiseen neitoon!!!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Tottelevaisuuttako?


Hei mie oon saanu jopa video otettua meidän treenistä! Kauhea tuuli oli kyllä mutta laittakaa vaikka äänet hiljaiselle ni ei korvat säry :D

Ja koska ajatuksena oli korkata se toko, niin laitan järjestyksessä missä mennään ja millä tavalla. Toki siis samalla treenataan koko ajan BH:takin varten.

Alokasluokka

  • Luoksepäästävyys
Älysinpä jotta tämäkin on liikkeenä, joten alettiin ottamaan sitä. Ongelmiahan Lilyllä ei tässä varsinaisesti ole, mutta malttia lisää, jotta ei joka a) hyppää tuomarin syliin tai b) pakita kun ei tiedä mitä tehdä. Nyt viimeksi meni jo tosi hyvin, pysyi nätisti paikallaan eikä ollut suurempia ongelmia. Mutta tämä on sellainen liike joka unohtuu helposti, joten sitä pitää aika ajoin treenata.


  • Paikalla makaaminen
Hieman levottomuutta edelleen ilmassa, pysyy kyllä tosi nätisti ja viime kerralla otettiin jo niinkin että koira vierstä käskettiin luokse. Ei vaikutusta pysymiseen. Selän saan kääntää mutta auton taakse meneminen on vielä hieman liikaa, ei nouse mutta ei ole kaukanakaan. Hyvin kestää jo muiden hyppimiset, riekkumiset ja treenaamisen. Ampumista pitää vielä harjoitella tässä, kun nyt sain sen uuden aseen. Ei siis nouse eikä pelkää, mutta reagoi katsomalla mistä se kuului ja sitä en tahdo. Tahdon että siinä ollaan ja vaikka maailma kaatuisi päälle siitä ei nousta ei katsella. Tuolla kun on taipumusta kuitenkin sit unohtaa asiat, edelleen kun ne hattivatit on paikallaan. Tämä liike pitää nimittäin olla satavarma, ennen kuin edes haaveillaan kisaamisesta. Koska en edes uskalla ajatella miten meille kävisi jos viereinen koira nousisi, tulisi Lilyn luo ja siitä tulisi tappelu, joten täytyy treeanata se tosi varmaksi.
  • Seuraaminen kytkettynä
  • Seuraaminen taluttimetta
 Sillä ei ole suurempaa väliä onko koira hihnassa vai ei, hieman väljästi vielä seuraa ja käden häivytys on epätoivoisesti menossa, josta johtuen käsi heiluu mitä epämääräisimmin. Mutta idea alkaa koiralle olla aika selvä ja edistystä on tapahtunut reilusti, kunhan vaan saan tuon käden häivytettyä. Väljyyskin paranee melkeinpä treeni treeniltä, ja viimeksi kokeiltiin pitkästä aikaa taas lelua kainalossa. Ja se alkoi tällä kertaa toimimaan. Viimeksi liike oli vielä niin alussa että ei siksi toiminut, koira vaan riehui saadakseen lelun. Nyt alkaa tietämään mitä tehdä että saa lelun. Mutta vaatii siis aika monta toistoa ja ehdottomasti sen toisen ihmisen katsomaan vierestä. Onneksi tässäkin maailman paras Kepo toimii, joten voidaan myös omalla pihalla treenata. 
  • Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Tämä on jo aika hyvä, mutta kuten tietenkin kaikkeen niin treeniä ja nopeutta. Muutaman kerran on jo mennyt kuin kivi maahan, ja pysyy siellä. Omaa äänensävyä tarvitsee vaan säätää, jos tulee liian iloisesti ei mene ja jos liian möreästi menee kuin hidastetussa elokuvassa. 
  • Luoksetulo
Onko pakko edes aloittaa? No tuleehan se. Vauhdilla. Siinäpä se sitten onkin. Aivan luokattoman vähän ollaan perusasentoa opeteltu :( Mutta pyllyn heilautuksia ollaan otettu, jotta se menisi mahdollisimman nopeasti sitten sivulle. Nyt alkaa jo hokasemaan homman, ainut että se on sellanen loikka eikä sulava siirtyminen. 
  • Seisominen seuraamisen yhteydessä
Ollaan kokeiltu ehkä kokonaista kaksi kertaa. Tarvitsee superavut ja en voi vielä liikkua ollenkaan, muuten hiipii perässä. Joten siis tstä ei sen enempää.
  • Estehyppy
Nyt se hokasi sen! Moona antoi hyvän vinkin, eli käsken hyppäämään, ja ennen kun lähden jätän lelun maahan. Koira tuijottaa sitä eikä liiku yhtään ja saan näin mentyä sinne esteen toiselle puolelle. Toki tässä on sen lelun häivytys mutta en usko että siitä tulee ongelmaa. Ongelmana on se ettei ole omaa estettä, ja sen olen päättänyt että ensi kuussa se ongelma on ratkaistava :D
  • Kokonaisvaikutus
Aika sekava, mutta hyvällä mallilla :D

Viestitreenit

Nyt ollaan käyty kahdesti treenaamassa ihan ohjatusti viestiä, aiemmat treenit olivat kauko-ohjauksella Kemistä päin. Hyvin neito on hokassut homman, mutta kestävyyttä odottamiseen sillä ei ole vielä. (outoa kahden treenin jälkeen???) Ja siis se odottaa kyllä hiljaa paikallaan, mutta koska hattivatit tarvitsevat tuulta ja myrskyä toimiakseen, ei se ole parasta Lilylle. Eli jos pääsee heti juoksemaan uudelleen lähtee kyllä ilman minkäänlaista ongelmaa ensimmäisenä koirana, mutta jos joutuu odottamaan ja sitten lähtemään ekana ei rohkeus vielä riitä. Mutta hyvin juoksee, uskomaton vauhti sillä on ja hyvin ratkaisee sen meidän liikkumisen, nyt ei tarvinnu kun vähän vingahtaa kun oli jo ihan vierellä mutta ei vaan löytäny. Mutta kertaakaan ei ole kääntynyt takaisin, vaan sitkeästi etsii.

Ja toisten koirien kanssa ei ole ainakaan vielä tullut ongelmaa, jouduttiin viimeiselle etapille laittamaan kolme koiraa melkein peräjälkeen, ni Lily oli vaan hienosti kaukaa kiertäny pojat ja tullut Jarnolle. Ei sinne metsään tappelemaan ole tultu, vaan töitä tekemään. Hieman se katselee kyllä epävarmasti tulevia koiria, mutta epäilen että sekin poistuu kunhan kunnolla ymmärtää asian ytimen. Mutta mitä se EI ymmärrä on se että muut pääsee juoksemaan ennen häntä! Kyllä metsässä raikui PIIIIIIIIIIIIIIIP kun Ape läks ennen Lilyä. Ja kun Lily laitettiin perään otti se Apen helposti kiinni, vaikka etumatkaa oli melkoisesti.

Kyllä se nyt siis ihan selkeästi alkaa hokasemaan hommaa, mutta kuten olen sanonut tuo laji vaatii kestävyyttä ja itsetuntoa koiralta, ja nehän neidolla ovat hieman vajavaiset, joten tämä laji on siinä suhteessa aivan oikea meille. Ja saadaan sitten viettää laatuaikaa Jarnon kanssa, onhan meillä kuitenkin vain kilometri välissä ;)

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Silmäpeilauksessa

Nyt on neidon silmät peilattu, peilaajana Jaana Pätilä. Samalla tutkittiin myös polvet jotka unohtuivat lonkkakuvien aikaan katsoa. Hienosti neito antoi silmät, polvet ja myöskin emättimen tutkia. Myöskään toiset koirat eivät olleet ongelmana odotustilassa :D Silmät olivat kauniit ja puhtaat, ja polvien tulokseksi tuli 0. Kylläpä nyt on hyvä olla! Ja silmät peilattiin ennen tippoja ja tippojen jälkeen! Emättimessä oli pieni hiivatulehduksen alku, johon laitettiin Canestenia. Eli nyt on sekin sitten hoidettu :D

perjantai 6. toukokuuta 2011

Mätsärin kaunistus

Vappuna oli kylmä ja kolea ja väsy. Joten kuinka pelastaa päivä? No tottakai lähdin sitten Josepan järjestämään vappumätsäriin. Tarkoituksena siis saada taas itselle kokemusta ja koiralle vahvistusta, ja katsoin että mahdollisuus olisi myöskin miestuomariin. Joten keittiöön nakkeja pilkkomaan ja menoks? Tai niinhän sitä luulisi. Neito nimittäin ymmärsi hieman väärin pilkotut nakit ja koska hieman hiukoi niin söipä ne heti ennen kuin pihalle kerettiin. Minä sitten ystävällisesti kerroin kuinka onnellinen olen tästä teosta. Kertooko ystävällisyydestä se että tytöt olivat silmät pyöreenä selittäneet Jarnolle että "Lily söi nakit joita se ei olisi saanut syödä ja Mari KIROILI". No mutta koira ymmärsi asian ja oli mätsärialueella kuin herran enkeli. Mitä nyt Takulle piti hieman pöristä. Mutta muuten oli kyllä oikeesti tosi nätisti ja varsinkin kauniisti. Katsokaa vaikka tätä Hannan ottamaa kuvaa:


Ja pyyntöni kuultiin ja miestuomarihan me saatiin. Ja sitten se mitä olen aina pelännyt, tapahtui. Eli kompastuin kehässä koiraan ja pienoisen räpyttelyn jälkeen pääsin tolpilleni ja sain samalla ihmisille hyvän mielen. Neito antoi tosi nätisti katsoa korvat, hampaat, kokeilla jalat, masun ja selän. Vaikka eihän se sille mitään suurinta herkkua ole. Mutta tuomari otti kyllä asian ihan koko rahan edestä. Tässä neidon mielipide asiaan:


Ja sitten jos mie yritin kaikilla tavoin sabotoida tätä, jatkoin hyväksi katsomaan linjaa, otin punaisen nauhan ja vein koiran autoon. Kunnes älysin että hitto onhan tässä vielä yksi kehä käytävänä, kaappasin koiran autosta ja puolijuoksua takaisin. Ja kyllä kannatti, neito oli Jun Pun 2!!! Jee!! Kyllä oli hyvä mieli, ja Lilylläkin oli kun sai makoisan luun syötäväksi!

Jäljen opettelua

Osa saattaa tulla hieman kertauksena, mutta ihan itselle ajattelin kirjoittaa asiat muistiin. Eli miehän sanoin viime keväänä et neidistä ei ikinä taida tulla jälkikoiraa. Nyt kuitenkin kevän aikana oon huomannu kuinka se käyttää eri lailla nenää. Paljon maassa ja hyvin intensiivisesti. Joten mikäs siinä, se kyllä sopii miulle! Joten Jarno kehiin ja takapellolle. Ensimmäinen jälki tehtiin niin että joka askelmalla oli namia. Hieman epäröivästi neito lähti, mutta paranti loppua kohden. Namit taisi kiinnostaa enemmän kuin itse jälki, mutta hieman siellä oli nähtävissä ajatustakin. Niin ja siis Lily oli katsomassa kun Jarno teki jäljen.

Toinen jälki tehtiin Hannan kanssa, niin että joka toiselle askelmalle nami ja loppuun keppi. Taas namit jäi suurimmaksi osaksi syömättä ja pyöriminen oli kovaa. Mutta keppi nousi pienen kannustuksen jälkeen! Ja tuli minulle asti :D Tässäkin vielä Lily oli katsomassa noin puolesta välin jälkeä.

Kolmas jälki tehtiin Merjan kanssa, ja koska nuo namit jotenkin häiritsi neitoa, kokeiltiin niin että ekaksi ei ollut namia, sitten oli, sitten ei ja sitten lopuksi keppi. Jotenkin tuntui että ajatus katkesi ja meni hakutreenien puolelle, nenä ei mennyt millään maahan ja kurkki ja kurkotteli vaan. Merjan kanssa asiasta puhuttiin ja päätettiin että nyt oli viimeinen kerta kun koira on katsomassa, jatkossa vaan tuodaan jäljelle.

Ja koska kertaus on opintojen äiti, mentiin seuraavana päivänä Ouluun Satun luo kokeilemaan sanoisiko kolmas kerta samalla viikolla totuuden. Ja sehän sanoi. Nyt täytyy sanoa että aika kokeilumeiningillä mentiin, eli kokeiltiin että josko jätetään kokonaan namit, tallotaan tosi vahvasti ja laitetaan kaksi keppiä. Ja sit nousi hattivattimyrsky ja salamointi oli oikein nähtävissä. Tyyliin "no nyt sie älysit ne namit heittää veks, nyt puhutaan asiaa!". Vauhti oli tosi nätti, nenä pysyi intensiivisesti maassa ja kumpikin keppi nousi nätisti kannustuksella miulle. Jälki oli siis tosi lyhyt, mutta koiralla jäi hyvin selkeä into mennä takaisin metsään.

Nyt annetaan asian muhia pikku päässä ja ensi viikolla kokeillaan uusiksi. Kyllä olen todella tyytyväinen pienen neitoon, miusta ois niiiiiin hienoa päästä taas jälkimetsälle, ja nyt tuntuisi siltä että koirastakin tuntuu samalta. Sillä vaikka minä haluaisinkin siitä jälkikoiraa, en ole todellakaan valmis hakkaamaan päätä puuhun jos koirasta ei siihen ole. Mutta ainakin nyt tuntuu siltä että tuosta pikkuisesta voisi vaikka siihen ollakkin. Innolla odotan :D

Niin ja jäljestä puheen ollen, pääsin Moonan kanssa myös jäljelle. Kyllä se mummo on ihan mahtava! Ei kyllä oo vanha eikä raihnanen kun vetää metsässä. Aikamoista sähellystähän se oli kun en jotenkin osannut noin heittämällä ruveta Moonaa ohjaamaan ja en saanut sitä rauhoiteltua kepeillä tarpeeksi, mutta on se vaan niin <3 <3 <3