"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ja sitten sairastetaan...

Itku pitkästä ilosta vai miten se olikaan? Jo silloin ennen jälkikoetta kuuntelin kun koiruus pärskähti muutamaan otteeseen. No oishan se pitänyt tietää... Torstaina jälkitreenien jälkeen miun jalka meni aivan rammaksi. Perjantaina lääkäriin, koska kipu ei hellittänyt. Mahdollinen rasitusvamma. No eihän siinä, eikun mökille makaamaan. Illalla aloin kuuntelemaan neitoa, joka alkoi pahemmin köhimään. Viime yönä omat kivut olivat niin kovat etten saanut nukuttua ja kuulin kun koira köhis eteisessä. Joten eikun aamulla varaamaan lääkäriä sekä itelle että koiralle. Aholta löytyi aika koiruudelle ja Terveystalolta minulle. Täytyy kyllä ihmetellä tuota Ahon kiirettä, on se vaan outoa. No koira nukutettiin ja lopputuloksena nenäpunkki ja kurkunpään tulehdus. Ja allekirjoitus kisakirjaan. Antibiootit ja punkkilääke. Miun vikaa ei vielä löydetty, tutkimuksia jatketaan keskiviikkona. Ja tällä hetkellä myös Jarno on lääkärissä että sairastetaan nyt sit koko perhe kerralla, ni saadaan maata sohvalla koko porukka :D  Että tälläistä tällä kertaa.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

JK1 Nimen eteen

Huih me pystyttiin siihen! Olen koko kevään miettinyt jälkikokeeseen menoa, ja varsinkin nyt kun muutama koe on mennyt penkin alle alkanut olla sitä mieltä että ihan aikuisten oikeasti minun sinne kisaan on vaan mentävä. Vaikka myöntää täytyy että kahden perseelleen menneen jäljen jälkeen oma tahto alkoi tuntua tyhmältä. Mutta koska olen ilmoittanut koiran, otetaan maksettuna harjoituksena. Ja tietenkin otin pienen kenraaliharjoituksen. Ja voin sanoa että meidän kohdalla ei päde tuo "huonot kenraalit saavat aikaan hyvän kokeeen". Ei sitten huonostikkaan. Joten kutsuin Piian katsomaan tuomarin näkökulmasta meidän tottistelua. Ja aika sellaistahan se oli mitä sen epäilinkin, eli nyt alkaa taas uusi vaihde meidän elämässä, nimeltä patukka :D Pallot ja hipattelut saa jäädä unholaan ja siirrytään ihan uudelle innokkuustasolle. Koira kyllä osaa teknisen suorittamisen jo mutta into ja ilo uupuvat. Joten ne kun saan vielä lisättyä ni homma alkaa olla siinä.

Sen jälkeen menimme esineruutuun, jossa ei olisi voinut mennä paremmin, suora juoksu esineelle ja innolla miulle. Ja sitten jälki, joka sekin meni oikein mainiosti, toki janalla edelleen hieman sekoiltiin.

Ja sitten tulikin koepäivän aamu. Onneksi olin töissä, sillä en muuten olisi varmaan pysynyt nahoissani. Töistä kävin neidon hakemassa ja lähdettiin kohti Outokumpua. Koska olimme hyvin ajoissa käytiin vielä porukoilla kahvilla. Ja kerrottakoon että tästä kisasta ei sitten kerrottu juuri kenellekkään, äitikin ihmetteli että miks ihmeessä mie oon noin outoon aikaan/ oudosti meillä?

Tottiskenttä oli hyvin pieni ja A oli aika vaarallisen liukkaan näköinen. Homma aloitettiin kuitenkin jälkien arpomisella ja me saatiin jälki numero 6 eli viimeinen. Särkiselällä oli maastot ja sinne saavuttuamme alkoi vettä satamaan. Jep jep, maksettu harjoitus hoin mielessäni. Ja onneksi tuo viimeisen jäljen odottelu ei myöskään helpoittanut oloa. Onneksi kuitenkin tuomarina oli Matti, joka vielä antoi viime hetken ohjeistuksen: Älä sössi ja anna hyvä ihme koiran tehdä työt. No näin pääsin tehdä, ja koe alkakoon. Jana meni aivan täydellisesti, ei ole harjoituksissa kertaakaan tehnyt tuollaista suoritusta! Ja siitä suoraan jäljelle, jossa ensimmäinen keppi olikin jo odottamassa. Maasto oli todella vaikeaa ainakin omistajalle: suota, pusikkoa ja maastonvaihdoksia löytyi huolella. Joutui neidonkin nokka koville kun oikeasti piti todellakin olla sillä jäljellä. Viimeinen keppi löytyi laavun vierestä jossa oli ihmisiä. Sydän hyppäsi jo kurkkuun kun neito alkoi niitä katselemaan mutta sitten nenä palautui maahan ja viimeinen keppi oli siinä. 4 keppiä nousi, josta olin aivan sanomattoman iloinen! Siitä suoraan juoksulla autolle ja kohti keppien luovutusta ja esineruutua.

Esineruutu alkoikin heti keppien luovutuksen jälkeen ja voi hyvä isä sentään kun neidosta oli hieman hauska juosta. Kaikki kolme esinettä kyllä löysi, vaan yhtään ei tuonut minulle. Karjaisin lopulta Perkele ni sit pysähty juokseminen, ja esinekkin löytyi ja tuli jopa minulle asti. Kokeessa ei kuulemma vaan saa tuollaista huutaa *noloa*....

Ja sitten taas autolle ja suoraan tottiskentälle. Sivuhuomautuksena vettä sataa edelleen. Arvottiin numerot ja me mentiin ensimmäisenä suorittamaan. Parina meillä oli riiseniuros. Joka sitten tuomarin kättelyssä päätti lähteä ohjaajaltaan ja tulla tervehtimään neitoa. Ja siitäkös se ilo pääsi irti. Neito ei todellakaan ottanut miehen "tervehtimistä" ilolla ja varsinkin kun hieman urinaakin kuului (mitään tekemistä miun jalalla tuuppimisella ei asiaan ollut) Omistaja kuitenkin sai koiransa kuriin ja mie sain hetken yrittää nostattaa koiraa. Ja sitten seuraamiseen. Puutteellinen... No sitä se todellakin oli. Koira kyttäs vaan koko ajan tuota toista koiraa ja mie sit paniikissa unohin henkilöryhmän, jonka sit kyllä varmuuden vuoksi kiersin kahteen kertaan... Huoh... Mutta sitten! Jostain ihmeen kumman jutusta sain rauhotettua itseni ja koiran ennen istumista, siinä välissä kun tuomari kirjoittaa kommenttejaan. Ja Lily istui hitaasti mutta varmasti, meni maahan ja tuli luokse. Nouti kapulan, hyppäsi ja meni jopa tuon todella liukkaan A:nkin. Ja eteenlähetys! Herranjumala! Koira ei olisi nopeammin ja suoremmin voinut lähteä ja mennä nopeammin miun käkystä maahan. Joten 80 pistettä ja hieno JK1 koulari! Tämän vuoden tavoitteet on nyt saavutettu! Mutta kyl mie jo yhteen kokeeseen yritin Lilyn ilmoittaa, ja ollaan varasijalla ;) Nyt tiedetään taas omat heikkoudet ja voimavarat, ja niitä nyt sitten vaan käyttämään ja parantamaan! Ja palkintokaappia täytyy alkaa suunnittelemaan ;)




sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Tokon riemua

Täytyy sanoa että viime viikon sunnuntaina olin täysin valmis laittamaan pillit pussiin ja siirtymään siihen pitsinnypläykseen. Syynä ei toki ollut koira vaan omat täysin idiootit tekemiset kokeissa. Siis tämä idiootti jännitys! Koska aiemmin tuo jännitys ei ole koirassa juurikaan näkynyt, mutta kai se niin menee että kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään ni koskemaanhan se alkaa. Ja siis viikko oli aikaa korjata tilanne. Joten ei mitään kiirettä?

Kuvat tähän blogikirjoitukseen on ottanut Susanna Maksimainen. Aivan mahtavia otoksia, kuvaavat tuota neitoa kyllä aika täydellisesti ;)

Pienoisen peiliinkatselun ja muutaman puhelun sekä palaverin jälkeen oli ajatus tämä: Koska en voi muuttaa itseäni muutan koiraa. Eli ei kun treenejä sopimaan. Itselle jännitys päälle ja sekös vasta onkin helppoa! Mutta koska neito oppii hyvin, alkoi se ymmärtämään myös tämän kupletin juonen.

Mutta siis sitten tulin todella nopeasti launtaiaamu ja surkeasti nukutun yön jälkeen klo. 5 auton nokka osoitti kohti Kuopiota. En ole ikinä ollut moisissa kisoissa, enkä osannut yhtään edes kuvitella miten koira asiaan reagoisi. Enkä kyllä osannut kuvitella miten itse asiaan suhtautuisin. Seitsemältä aamulla oltiin Puijolla, ja koira kyydistä ja häkki teltta-alueelle. Jos muuten aletaan oikeasti jossain vaiheessa reissaamaan niin teltan osto on edessä. Olisi se vaan niin kätevä tuolla ollut. No nyt lakana häkin päälle ja varjoisa kohta metsän siimeksessä ajoivat saman asian.

Yhdeksältä alkoi meidän ensimmäinen koitos, eli paikkamakuu. Itseäni hirvitti kun kehät olivat niin lähekkäin ja viereisessä kehässä oli mm. nouto joka tietenkin oli koiriin päin. Myöskin ihmis- ja koiravilinä kehien välissä oli aika mielenkiintoista. Vaan eihän siinä enää auttanut perua, kehäänhän sitä oli vaan mentävä. Koirat käskyn alle ja piiloon, eli telttaan. Juuri kun kerkesimme telttaan sinne saapui jo ensimmäinen koira. Eikä mennyt kuin 15s ja toinen koirakin tuli meitä ilostuttamaan. Siinä vaiheessa alkoi sydäntä kylmää ja kunnolla. Onneksi yksi avulias nainen tuli kertomaan meille kuinka koirat ovat paikallaan todella nätisti. Kerrankin olin älynnyt katsoa kellosta ajan ja voin sanoa että kyllä se 3 minuuttia on tuollaisessa ihan järkyttävän pitkä aika. Lily oli kuulemma hieman katsellut kun koirat olivat lähteneet mutta muuten oli ollut todella nätisti, siitä tuloksena 9.

Ja sitten olikin aika mennä odottamaan seuraavaa suoritusta, joka alkoi muistaakseni hieman ennen yhtätoista. Eli hyvin kerkesi katselemaan kauppojen antia. Ostin pinkin jälkiliinan, pinkit törpöt, tunnarikapuloita sekä Hannan suositteleman lussupallon. Ja sitten pinkin 1m koulutustaluttimen, koska miulla oli vaan tylsä punainen se entinen ;) Rahaa olisi toki saanut menemään enemmänkin, mutta pystyin hillitsemään itseni.

No sitten olikin toisen kierroksen vuoro. Homma alkoi seuraamisella, ja Lily ihan selvästi reagoi viereisen kehän hyvin painokkaasti sanottuihin luoksetulon pysäytyskäskyihin, ja minä kämmäsin täyskäännöksen aivan totaalisesti. Siitä kuitenkin 7. Sitten oli liikkeestä maahanmeno joka mielestäni meni melko hyvin, siitä 8. Siitä noutamiseen. Koira meni hyvin kapulalle, ja tulikin luokse ei nyt vauhdilla mutta ei ihan kävellenkään. Ja ei pirulainen antanu miulle kapulaa!!! Piti antaa kaksi käskyä?!? Mitä ihmettä?!? Eli siitä 6. Estehyppy meni myöskin kahden käskyn hommaksi, vasta toisella istui. Mutta kerrankin mie osasin käskyttää oikein, aaltoja siitä! Eli9 se oli sitten 7,5. Kokonaisvaikutus oli 8. Koira ihan selkeästi oli parempi kuin mitä viime kokeessa, mutta ei lähimainkaan sellainen mitä treeneissä.

Ja sitten oli odotettava taas muutama tunti ennen seuraavaa karkeloa. Yritin käydä kurkkimassa tuloksia mutta eihän niitä vielä ollut tullut. Kyllä muuten jos toi 3 minuuttia oli pitkä aika niin puoli tuntia ennen toimintaa on myöskin! Yritin mie kovasti olla ajattelematta koko asiaa mutta kyllä kelloa tuli koko ajan vilkuiltua. Ja sitten kuulutettiinkin että kehät ovat etuajassa ja alkakaapa mennä jo odottamaan. Sekin tuossa oli että koiraa ei oikein saanut viritettyä juuri ennnen kehää, ja mietinkin että millä hitolla mie saan sen innostumaan ja jaksamaan. Ja tietenkin tuomari oli vielä myöhässä ja koira alkoi ihan selkeästi unohtamaan mitä tänne ollaan tultu tekemään. Hätäpäissäni annoin sen sitten purra hihnaa, jota se ei ikinä ole tehnyt. Hieman se epäröi mutta tarpeeksi kun innostin niin johan alkoi kierrokset nousemaan. Ja juuri kun olimme menossa kehään viereinen kelpie alkoi urisemaan. En tiiä mitä se mahtoi urista mutta Lilyhän oli täysin sitä mieltä et nyt se tulee päälle. Pieni muistutus koiralle mitä mieltä olen asiasta ja sitten oikein iloisena kehään. Vielä kehässäkin se ihan selkeästi mietti et mitähän tässä tapahtuu ja olin ihan varma että liikkeestä seisominen ei tule onnistumaan. Vaan helvetti neitopa yllätti täysin ja tempaisi 10 siitä! Ei ole IKINÄ tehnyt edes treeneissä noin mahtavasti tuota liikettä! Ja siis tuntui että neito vaan keräsi kierroksia! Kaukot meni todella hyvin, hieman oli kuulemma mennyt hitaasti maahan mutta oisittepa nähny ne nousut istumaan! Siis mie ihmeissäni vaan katoin et mitä toi elukka nyt touhuaa? Siitä 9. Ja viimeisenä luoksetulo ja neidon ilme oli just sellanen et täältä tullaan, kutsu vaan! Se lähti vauhdilla tulemaan ja minun olisi pitänyt hieman enemmän painottaa tuota pysähtymiskäskyä, sillä nyt annoin normikäskyn ja koiralla meni hieman aikaa ennen pysähtymistä. Siitä kuitenkin 8.

Olin jo lähdössä kehästä kun tuomari tuli kertomaan että olimme yksi miellyttävimmistä pareista tänään ja että meidän yhteistyötä oli todella ilo katsoa. Kehuipa jopa minun kauniita käskyjäkin. Ja kokonaisvaikutus tältä tuomarilta 9!

Joten yhteispisteet 162 ja ykköstulos!!!!!!

Kyllä tämä taas jaksoi luoda uskoa siihen että ehkä e pitsinnypläys saa vielä olla, ja että tuo meidän koulutusmetodi on tällä hetkellä se oikea. Eli jos et voi muuttaa itseäsi muuta koiraa :D Mie vaan oon niin ylpeä tosta karvakorvasta <3