"Lysti ja Tuittu"

"Lysti ja Tuittu"

perjantai 25. lokakuuta 2013

Strömssö esittää: marjapiiras

Juu kyllä se on nyt todettu. Useampaan kertaan. Se joka sanoi et gluteenittomat tuotteet ei kohoa, valehteli. Nimittäin jos teen yhden porkkanakakun, laitan sen kahteen vuokaan. Jos teen täytekakun, sama homma. Ni miks mie en sit tehny sitä samaa marjapiirakan kanssa?!?

Eli laita taikina kahteen 28cm vuokaan. Ellet tykkää pestä uunia. Ja mie en tykkää.

Ohje olisi tässä:

3dl jauhoja (laitoin melkein 4)
2tl leivinjauhetta
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
150mg sulatettua margariinia
3 munaa

Päälle mitä pakkasesta löytyy. Ohje on saatu Minnalta, joka oli laittanu raparperia, nam!

Paista 200 asteessa 30-40minuuttia. Pese uunia kolme tuntia. Nauti piirakan mausta :)

tiistai 22. lokakuuta 2013

Haastetta pukkaa

Shanti oli laittanut meille haasteen, ja onhan siihen vastattava :D

Jos sinulla ei olisi koiria tai koiraharrastusta, mitä tekisit vapaa-ajallasi?

Olen nyt ollut kaksi päivää ilman koiraa kotona koska hajotin jossain jalkani. Vastaus on siis selvä: Tulisin hulluksi.

Jos koirasi saisivat valita aina mitä teette, mitä se olisi?

Jos Lily saisi valita, olisin aina kotona. Aamu alkaisi puolen tunnin halittelulla, josta menisimme lenkille. Ei hihnalenkille, ja mielellään jonkun toisen koiran kanssa. Sitten saisi syödä niin paljon kuin haluaisi (eli paljon) ja sen jälkeen lähdettäisiin treenaamaan. Sitten saisi taas syödä ja kölliä sohvalla. Kasvattaja-Minna asuisi myös meidän kanssa. Illalla Jarno hellisi neitoa ja yön viettäisimme isossa sängyssä kaikki kolme jotta neito saisi nukkua kaikkien kanssa. Neidolla olisi myös oma peitto ja tyyny, mielellään vielä sellaiset joissa Jarno olisi jo nukkunut. Eli ei mitään suuria haaveita ;)

Mitä vannoit tekeväsi toisella tavalla uusimman koirasi kanssa mitä et kuitenkaan saanut tehtyä?

Tämäpä onkin kinkkinen kysymys, sillä en keksi mitään vastausta. Lily on niin erilainen koira että ei samat asiat juurikaan ole olleet mielessä.

Miksi pidät koirablogia?

Jotta kaikki ihanat ja mieleenpainuvat asiat jäisivät talteen. Ja että idiooteista raivostuttavista asioista voisi ottaa oppia. 

Jos koirasi voisivat kertoa sinulle yhden, tärkeän asian, mikä se voisi olla?

Lily on niin ilmeikäs koira että se kertoo kyllä jo nyt aika paljon asioita vaikka ei samaa kieltä puhutakkaan. Koira-ahdistukseen se voisi kyllä kertoa vastauksen, niin saisi sen puhuttua pois päiväjärjestyksestä.

Miten päädyit koiriesi kasvattajaan? Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet ja mitä kaikkea kasvattajassa arvostat erityisesti?

" En ikinä ota koiraa kasvattajalta jota en tunne". Kuuluisat viimeiset sanat. Lily päätti että se tulee meille vaikka en tuntenutkaan kasvattajaa. Wallun kohdalla pentueen syntymäajankohta ja se että kasvattaja itse harrasti vaikuttivat. Kasvattajassa arvostan rehellisyyttä ja sitä että katsomme yhdessä samaan suuntaan jalostusvalinnoissa. Täytyy sanoa että aika paljon on oppinut tästä asiasta kuuden vuoden aikana ja mielipiteetkin ovat muuttuneet asian suhteen. 

Saitko valita oman pentusi? Miksi valitsit sen? Jos kasvattaja valitsi sen sinulle, millä perusteella hän sen sinulle valitsi?

Lilyhän tuli kodinvaihtajana joten valinta oli helppo. Wallun sain itse valita kahdesta pennusta, ja valitsin sen joka puri minua nenään. Hieno valinta. 

Jos pentusi on aikoinaan pentutestattu, onko tulos yhä "kuvaava"? Entä sen pentuesisaruksista?

Lilyä ei ole pentutestattu, mutta Wallu on. En kuitenkaan ikinä saanut nähdä pentutestiä joten en tiedä mitä siinä tapahtui.

Mikä saa koirasi täysin sekaisin? Hyvällä tai pahalla.

Ihanat ihmiset, mm. Jarno, Minna ja Aija. Superhyvä ruoka tai treeni. Lily on aika helppo tässä suhteessa :D

Onko koirallasi noloja lempinimiä joita et kehtaisi huudella julkisesti?

Pallukka on sellainen lempinimi jota kyllä huutelen treenikentällä ja se aina hymyilyttää kanssatreenaajia. 

Ketä koiramaailmassa ihailet? Miksi ja jos saisit kysyä häneltä yhden kysymyksen, minkä tahansa, mitä kysyisit?

Ihailu on aika vahva sana. Yritin miettiä tähän vastausta mutta en millään keksinyt ketään. Arvostan kyllä useitakin ihmisiä, mutta suurta idolia miulla ei ole. 

Ja sitten siihen vaikeimpaan, eli uusien kysymysten keksimiseen.

1. Mieleenpainuvin koira, sellainen joka on aiheuttanut suuria tunteita. Ei tarvitse olla oma koira.
2. Koirasi lempilelu
3. Jos koira on mielestäsi pidättyväinen, millainen se silloin on?
4. Jos voisit muuttaa yhden asian koirassasi mikä se olisi?
5. Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäni suhteessa koiraan mikä se olisi?
6. Unelmakoirasi. Millainen se olisi?
7. Mieleenpainuvin muisto koirista?
8. Mikä olisi unelmiesi täyttymys koiran kanssa?
9. Unelmapäiväsi koiran kanssa?
10. Jos koirasi saisi päättää lajin jota harrastaa mikä se olisi?
11. Mikä on mielestäsi tärkein asia kasvattajassa?

No tulipas noihin kysymyksiin paljon unelmia :D Että onnea vaan:

http://sinnamadonna.blogspot.fi/
http://tienhaarassa.vuodatus.net/
http://temponaattori.blogspot.fi/

Kaksi blogia odottaa vielä sitä että saan sinne lisättyä haasteen :D

Ja tässä vielä säännöt:
  • vastaa haastajan 11 kysymykseen
  • keksi 11 uutta kysymystä
  • haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
  • kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

perjantai 18. lokakuuta 2013

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia...

Eli jälkikokeessa Lieksassa.

Koira on toipunut Kalle Kyykäärmeen puremasta niin hyvin, että viimeisenä ilmopäivänä uskalsin ilmoittaa koiran kisoihin. Ja kun vielä Merja ilmoitti tulevansa seuraksi, ilmoitin kummallekkin päivälle. Pitkään mietin kyllä asiaa koska viime syksynä ei tuo kaksipäiväinen kisa ollut neidolle mikään hieno juttu. Mutta aina pitää olla yllytyshullu? Ainut mikä hieman viime hetken paniikkia loi, oli neidon lihaskunto. Käytin sen fyssärillä Helillä, ja koira oli viikkoa ennen aivan jumissa. Helin ohjeiden mukainen hoito ja koira oli torstaina hieronnassa jo vallan hyvässä kunnossa. Kiitos Heli!!!

Perjantai-iltana ajeltiin Lieksaan, jossa mentiin suoraan kentälle kokeilemaan kisatunnelmaa. Treenit meni melko hyvin, ja jännitysmomentteja ei koettu. Olimme yötä Lieksan Kristillisellä opistolla, ja siis se oli aivan mahtava paikka. Luulimme olevamme kahdestaan koko isossa talossa, kunnes käytävällä tuli miehet vastaan. He olivat onneksi yläkerrassa eikä heistä sen jälkeen kuulunut tai näkynyt. Aamulla lenkillä oli aivan mahtava auringonnousu ja ensimmäistä kertaa tänä syksynä sai raapata auton ikkunat.
Aamupala maistui ja koska ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla (Kisoihin oli ilmoittautunut 29 koirakkoa) ei jännittänyt yhtään. Kisapaikalla jopa hieman ihmettelin asiaa. Meidän vuoro oli viimeisessä kolmikossa, joten aika hyvin tiesi jo siinä vaiheessa että lähempänä 80 pistettä pitäisi tottiksen olla että olisi mahdollisuuksia metsään. Aloitettiin ensimmäisenä suorittamaan, ja ensimmäiset 50 askelta koira hillui ja pomppi. Trallalaa. Täyskäännöksen jälkeen neito älysi että jaa ollaan tekemässä töitä ja alkoi ottamaan kontaktia. Kaikki liikkeet tuli suoritettua oikein, hieman hidas maahanmeno, tuplakäskyjä ja huonoja sivulletuloja. Mälväämistä kapulalla. Eteenlähetys vinoon, mutta meni maahan ja pysyi siellä. Paikkamakuu katastrofi kiitos allekirjoittaneen joka KEHUI koiraa. Perkele. Mutta siis upea fiilis siltä, koira teki hyvällä fiiliksellä ja oli kuulolla todella hyvin koko suorituksen ajan. Tuomari kehui ohjaajan osaamista ja yhteistyötä, lopputulos 77 pistettä ja maastoon!

Esineruudussa mie jäädyin. En ymmärrä miten ja miksi, kuhan jäädyin. Ja koira oli päiväkävelyllä ekan minuutin, toisen minuutin aikana löysi kaikki esineet muttei tuonut yhtään, ja kolmannen minuutin aikana pling, ai niin ollaan tekemässä töitä ja lähti tuomaan esineitä. Aika loppui, 2 esinettä. Vitutti.

Jäljelle siitä suoraan, ja mie en ymmärrä miksi mie ryssin nää hommat?!? Liian vähäinen kisakokemus taitaa kostautua, ja lähetin koiran janalle roiskaisten. Siis neidolle pitää antaa aikaa rauhoittua ja katsoa todella tarkkaan mihin nenä näyttää. Ja mie vaan roiskaisen koiran menemään!?! 29 pistettä, ja Lilyn yksi huonompia janoja. Jäljellä hektinen olo, pitää keretä ja kaksi ekaa keppiä hei hei. Perkele miten voi olla vaikeeta hidastaa koiraa kisatilanteessa? No siitä lisää myöhemmin... Eli ei tulosta, ei huonostikkaan. Mutta tottikseen olin silti tyytyväinen.

Ja mitä sitten tehdään? Mennään tietenkin hinkkaamaan tottista kentälle? No tottakai! Pääsin puuttumaan aika vahvasti ja oikea-aikaisesti paikkamakuusta nousemiseen. Pääsin myös harjoittelemaan kisatilanteessa odottelua. Ja loppu menikin leikiksi. Eli todella hyvä treeni! Ja hieman väsy neito?
Sunnuntaiaamuna saatiin joutsenkevennys aamulenkillä. Ei muuten oo yhtään kiva kun aamuhämärässä näät koiran juoksevan edessä ja sen sivulta hyökkää joutsen järvestä. Aika vauhdilla tuli luokse. Koira, ei se joutsen. Edelleenkään ei jännitystä (24 koirakkoa), ja hieman lannistunut oli jopa olo kun saimme kisapaikalla huomata että treenikaverimme Maarit oli meidän parina. Ja Lilyllähän on ollut taipumusta totella myös treenikavereita, varsinkin jos ne antavat käskyn melko painokkaasti. Mutta nyt oli onneksi arpaonni suosinut sen verran että oltiin toisena parina suorittamassa. Ja koirakoiden määrä oli tippunut 17 joten paremmat mahdollisuudet olivat päästä metsään kun lauantaina. Mutta jotenkin koira oli rauhallisempi ja itsekkin oli jopa vaikeuksia päästä kisatunnelmaan, en ymmärrä kyllä miksi.

Ensimmäisenä paikkamakuulle. Tällä kertaa en tyrinyt, annoin aika painokkaan käskyn. Piilolle kääntyessä katsoin vielä että koira oli makuulla. Maarit alkoi suorittamaan ja jännitys alkoi kasvamaan koska Eepi oli sitä mieltä että tällä kentällä ei tehdä tottista ja Maarit joutui siirtymään noihin painokkaisiin käskyihin. Tuomari alkaa kirjoittamaan meisän paperiin jotain ja miulta meinaa levitä pää. Eepi tulee piilolle miun seuraksi. Ja sit miun sydän hakkaa jo tuhatta ja sataa. Vaikka mie tiiän et eihän sille enää tossa vaiheessa mitään voi? Ja sitten oli pakko kasata itsensä, ja aloin tuijottamaan maahan ja rauhotuin. Yhtäkkiä huomasin että Maarit on jo A-esteellä ja sydän pamppaillen lähdin koiraa päin. Uskomatonta mutta totta, neito oli tasan siinä paikalla missä pitikin! Ei ollut edes piipannut. Ja nousi ekasta käskystä sivulle. Mie repesin, ja tanssin pienen voitontanssin. Päässä soi Cheek. Tulin voittamaan, ja voitettiin!

Kunnes muistin että tässähän ois se muu osio vielä suorittamatta. Kasasin itseni, ja alettiin tekemään hommia. Seuraaminen oli todella tiivistä. Teki istumiset yms. todella mallikkaasti. Jäävät onnistuivat aivan kuin treeneissä, ja koiran fiilis oli aivan huipussaan. Noudoilla todella mallikasta touhua, ei juurikaan mälväämistä. Hyppy oli todella hyvä, edelleen kiitos Helille tästä. Osaa se hypätä, mut jos jumittaa ni on se jännä ettei hyppää? Eteenlähetys hieman vino ja hieman hidas maahanmeno. Mutta pysyi maassa ja ekalla ylös. Tähän kohtaan hillitön voitontanssi. Tuomari nauroi että on se hienoa että et oo vielä edes kuullut pisteitä ja jo juhlit. Neito oli aivan liekeissä koko ajan, vaikka takana oli jo rankka edellinen päivä! Ja sitten kuuntelin kuinka tuomari ylisti meidät maasta taivaisiin, jopa niin että pieni puna nousi kasvoille. Ai niin ja se myskyhän alkoi kun mentiin noudoille, eli alkoi tuulemaan niin että tukka meinas lähteä päästä ja räntääkin löytyi sateen seasta. Ja silti neito toimi! Lopputulema oli 88 pistettä, meidän parhaat ikinä koskaan saadut pisteet ja voitontanssi jatkui. Mie olin aivan pää pilvissä!

Jälki numero 1 tuli nostettua, ja olosuhteet olivat todella vaativat. Tuuli edelleen todella navakasti, ja räntää satoi edelleen. Nyt muistin janalla rauhoittaa koiran, 39 pistettä. Älkää kysykö mistä tuo yksi piste lähti, en tiedä. Viimeisellä suoralla 3 keppiä ja vaikka neito kuinka etsi, ei se löytänyt enää jälkeä. Ja miekin kadotin suunnan ja lähdin väärään suuntaan autolla. ELi yliajalle mentiin. Yksi keppi löytyi vielä auton renkaan vierestä, neito sen vielä siitä bongasi. Eli 4 keppiä mutta ei tulosta. Mutta vaikka ei tullutkaan tulosta, oli tuo ehdottomasti meidän paras päivä tähän asti. Pieni pallukka ylitti itsensä täysin, teki töitä aivan sata lasissa ja miekin osasin olla ihmisiksi. Ai niin ja vaikka vittutti hulluna tuo jäljen hävitys, menimme suoraan esineruutuun ja sieltä neito tempasi kolme esinettä 1:15 ajalla. Että silleen.

Mie vaan niin rakastan tuota elukkaa! Nyt hiomme tottista vieläkin paremmaksi, omaa mielentilaa rauhallisemmaksi ja jälkityöskentelystä kerron myöhemmin kuviot ja suunnitelmat. Me ollaan parhaita! Ei tän parempaan mielentilaan olis voinut kisakautta lopettaa? Kiitos Merja yöseurasta ja tsemppausavusta!

torstai 10. lokakuuta 2013

Kanelinmakuiset pähkinäpikkuleivät

1 dl hasselpähkinöitä
4 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 1/2 dl sokeria
2 tl jauhettua kanelia
1 tl soodaa
1 1/2 dl tummaa siirappia
150g voita tai margariinia

Lyö kaikki muut paitsi pähkinät kulhoon ja sekoita. Tässä jos on monitoimikone käytä ihmeessä! Kun taikina on tiivis klimppi, laita pähkinät sekaan. Tee neljä pötköä ja laita kelmun sisään jääkaappiin. Anna olla pari tuntia siellä että ovat "kohmineet". Leikkaa leivinpaperille paloiksi. Mie leikkasin n. 1cm paksuja paloja, joista tuli tollasia ns. kauralastuja. Jos tahtoo paksumpia ja enempi pikkuleipämäisiä, kannattaa tehdä paloista 3cm paksuja. Ja ne sitten leviävät uunissa ;)

200 astetta 8-10 min. Kauralastuille riitti 7 min, pikkuleipämallille reilu 10 min. Tietenkin taas uunista riippuen.


Gluteenittomia herkkuja (Sämpylät)

Yleisön pyynnöstä laitan tänne nyt näitä miun leipomuksia. Niille jotka eivät vielä tiedä, jouduin siis keväällä sairaalaan ja lopullinen diagnoosi oli IBS eli ärtyneen suolen oireyhtymä. Todella paska sairaus, johon ainut hoitomuoto on ruokavalio, stressitön elämä ja liikunta. Onneksi löysin todella hyvän ravintoterapeutin jonka ohjeiden mukaan olen nyt elänyt ja syönyt. Uskomaton vaikutus onkin ollut tuolla ruokavaliolla, olo korjaantui muutamassa viikossa ja moni muukin vaiva on kadonnut ruokavalion myötä. Myöskin 12 kg on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ruokavalion isoimpia asioita on gluteeniton ruokavalio. Minulla todettiin myöskin maitoallergia. Nämä kaksi yhdistettynä moneen muuhun ruoka-aineeseen josta saan oireita, ulkona syöminen on muodostunut kulinaristisesta nautinnosta ruuan syömiseen. Mutta näillä mennään, sillä kivut ja turvotus eivät todellakaan houkuta. Muutaman kerran olen erehtynyt syömään asioita joita ei pidä syödä ja sen jälkeinen olo todellakin opettaa olemaan tarkka mitä laittaa suuhunsa.

Mutta laitan tästä eteenpäin hyviä ohjeita tänne blogiin jotta muutkin pääsevät nauttimaan näistä herkuista. Sillä täytyy sanoa että gluteenittomat+maidottomat ruuat itsetehtynä ovat todellakin herkkuja!

Tässä tämän viikon leipomukset, olkaa hyvät :D Mielelläni otan sitten kommentteja onko leipomukset onnistuneet!

Gluteenittomat siemen-porkkanasämpylät

5dl vettä
30g hiivaa
1 rkl psylliumia
1 tl suolaa
1 dl öljyä
1 1/2 dl tattarijauhoja
5 1/2 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
2 porkkanaa
n. 1dl siemensekoitusta

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja psyllium ja anna turvota noin 10 min.
2. Kuori ja raasta porkkanat.
3. Lisää vesi-psylliumseokseen suola ja öljy. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, tattarijauhot sekä gluteiiniton jauhoseos erissä.
4. Vaivaa taikina tasaiseksi. Tee taikinasta paksu pötkö ja leikkaa siitä paksuja viipaleita.. Laita viipaleet pellille leivinpaperin päälle leikkuupinta alaspäin. Ripottele päälle siemensekoitusta. Anna kohota n. 30min. ( Toim.huom. mie laitoin hieman enempi jauhoja jotta taikinasta tuli hieman helpompi vaivata. Ja laitoin siemenet jouhojen joukkoon, en päälle)
5. Paista uunissa 225 10-15min, kunnes sämpylät saavat väriä (Miun uunissa ois saanu pitää vähän pitempään)