Joulun hulinoita ja katsaus menneeseen ja kenties myös tulevaan?

Joulu on nyt taputeltu ja töihin palattu. Olisi toki voinut olla pidempikin loma, eihän tuossa kerennyt edes hengähtämään. Joulupukkikin kävi ja sai kyllä tuolle kaksikolle nauraa maha kippurassa. Lily on kuin omistajansa, ratsaa paketteja heti kun silmä välttää, Lystiä ei taas haittaa vaikka joku näkisikin.

Joulupukki sai osakseen tyttöjen riemun lahjoista. Lily odotti kauniisti istuen milloin on hänen pakettinsa vuoro, ja kun se sitten lahjakasasta paljastui, sitä piti sohvalla ihailla ja odottaa kaikessa rauhassa että joku aukaisisi paketin kauniisti. Sen jälkeen odotettiin että pahin ryysis oli ohi ja käytiin jokaiselle rauhallisesti näyttämässä millainen lahja paketista tuli. No Lysti Lystimäiseen tapaan hyppi pukin sylistä lattialle ja "annatännenytseoonmiunlahjaalaantaase" ja kun sitten vihdoin ja viimein paketti sieltä tuli, koki se tuhoisan kohtalon ja jokaikinen varmasti huomasi että Lysti sai lahjan. On ne vaan niin hauskoja!

Joulu meni muuten koirien kanssa touhutessa ja vaan ollessa, ja nyt onkin hyvä katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, mitä sitä ollaan saatu kuluvana vuonna aikaiseksi.

Kuvan on ottanut Jouni. Lisää kuvia en sitten saanutkaan listtyä, koska verkkoselain kaatui joka kerta kun yritin lisätä kuvia. Mystistä.

Aloitetaan Lystistä. Siitä on vuodessa kasvanut erittäin mukava nuoren koiran alku, ollaan jo päästy samalle sivulle elämisessä ja tavoissa, vaikkakin edelleen tavarat mystisesti räjähtelevät aina silloin tällöin. Paljon olen joutunut muuttamaan itseäni tuon koiran kanssa, ja onkin ollut erittäin mielenkiintoista huomata kuinka paljon voikaan koira omistaajansa kouluttaa. Toi on vaan niin jännä eläin, ja käyttöohjeet ovat aikasta lailla erilaiset kun mitä edellisen kahden koiran käyttöohjeet ovat olleet. Mutta nauraa sille saa, joka päivä. On siinä niin vitsikäs persoona. Tuloksiakin saatiin tälle vuodelle, nimittäin terveystuloksia, ja nyt voikin sitten hyvillä mielin jatkaa elämistä pikkutytön kanssa. Ensi vuodelle en aseta myöskään mitään tulostavoitteita, mutta sen verran olen kyllä päättänyt että tokon puolelta aloitetaan kisaura sitten kun sen aika on. Mutta nyt vasta opetellaan asioita, ja jotenkin oudolla tavalla olen myös antanut itseni rauhoittua kisatavoitteiden kanssa ja ymmärtänyt että kokeeseen mennään vasta kun ollaan siihen ihan oikeasti valmiita. Ja toki onhan meillä sitten keväälle tulossa MH-kuvaus, joka on kyllä erityisen mielenkiintoinen. Avaa varmasti aika lailla tuon pikkutytön mielenliikkeitä? Nyt jo jännittää olenko osannut ollenkaan lukea noita käyttöohjeita oikein :D  Lystin kohdalla toivon että eläinlääkäriä ei paljon tarvitsisi ensi vuonna vaivata, vaan että iloinen mieli ja vauhti alkaisivat kohtaamaan myös älyn :D

Lilyn kanssa on ollut kyllä niin huikea vuosi että välillä pitää ihan nipistää itseään että onko tämä kaikki ollutkaan totta? Keväällä käytiin hakemassa vikalista voittajaluokasta tokossa, mutta seuraavalla viikolla riehunut tulipalo pisti tokon jäihin ja kun sen sieltä kaivelin, olivat liikkeet niin levinneet että tämän vuoden puolella ei ollut mitään mahdollisuutta mennä kokeeseen. Joten jätetään se TK3 tavoitteeksi ensi vuodelle? Huikeinta tänä vuonna oli tietenkin käyttövalion arvo hausta, mutta samalla oli tosi haikea fiilis, kun matkan tekeminen tuossa lajissa loppuikin noin lyhyeen. No haikeutta kesti vain hetken, kun saatiinkin jo uusi laji kokeiltavaksi. Olemme siis liittyneet Popekoon, ja Lilyn kanssa kokeillaan nyt pelastuskoirapuolen juttuja. Saatiinhan me se EK2 ja EK3 joten ei se hakukaan ihan kokonaan ole pudonnut lajivalikoimasta. Koska olisihan se ykköstulos EK:ssa aika makea homma! Muuten ei oikeastaan ensi vuodelle olekkaan kisatavoitteita, sillä tein päätöksen että ensi vuonna emme mene SM-kisoihin. Neljän päivän kisat Turun lähellä ovat jo liikaa meille, jotka mennään kisoihin vaan edustamaan, ei voittamaan. 6 päivää kesälomasta siihen on aivan liian paljon. Puhumattakaan rahallisesta puolesta, ja epäilen että 6 päivää reissussa räjäyttäisi myös minun mahan niin pahaan kuntoon että sitä taas paranneltaisiin loppusyksy. Muuten toivoisin että Lily voisi yhtä hyvin kuin tänäkin vuonna, sairastelusta ollaan päästy ja neito on voinut erittäin hyvin, kiitos siitä Soilelle!

Jotenkin ihan hassua kirjoittaa näitä juttuja, ja huomata että ensi kesänä ei tarvitse kisata ihan joka ikinen mahdollinen viikonloppu! Voidaan siis keskittyä treenaamiseen, jei!

Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille!

Kuulumisia Liperistä

Nyt kun tämän blogin sain päivitettyä ajantasalle, ajattelin että voisi samalla hieman kertoa mitä meille kuuluu yleisesti. Ja koska eilen oli oikein ihana aurinkoinen sää, sain naapurin Tomin ottamaan tytöistä, ja niistä tuli oikein ihania.

Nyt on mennyt vuosi siitä kun Lysti tuli taloon, ja kylläpä on elämä muuttunut tuon Kirpun tulon jälkeen. Olinkin jo unohtanut millaista on pentuaika! Arki alkaa sujumaan oikein hyvin, hieman vielä aina ajatuskatkoja on siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Minun kengät on edelleen piilotettava, ja välillä vaan tavarat räjähtelevät oudosti. Mutta muuten ruokaraivo on edelleen ruokaraivo, seinille ei enää kiipeillä ruuan toivossa, mutta kaikki mikä on syötävää kelpaa kyllä. Sekä talossa että puutarhassa. Lysti on muuten maailman helpoin koira kotona, ei turhia pöhise eikä riehu, osaa todella hyvin rauhoittua kun mitään ei tapahdu ja ottaa vieraat vastaan hyvin neutraalisti. Välillä pitää ihan katsoa että missä se koira on kun ei näy eikä kuulu. Oikein iloinen koiralapsi, joka päivä saa kyllä nauraa tuon koiran touhuille. Ja tylsää päivää ei meillä tunneta. Oikein kuuliainen pieni lapsonen myös on, vaikkakin omaa myös todella tiukan oman tahdon ja välillä täytyy aika napakastikin keskustella yleisistä käyttäytymissäännöistä.

Treeneissä näkyy hyvin työkoiran loistava sinnikkyys ja tarmo, minun pitää olla se joka sanoo että nyt riittää ja voidaan välillä huilata. Olen onnistunut omasta mielestäni etenemään treeneissä sopivalla vauhdilla, ja voi hyvä päivä kuinka hyvä mielentila tuolla koiralla on treenata. Ei tarvitse nostatella eikä anella, kaikki tehdään täysillä. Leikkimisessä oli hieman ongelmia, kun ruoka oli se ykkönen, mutta sitten kävimme Venäläisen Juhan luona leikkikoulussa ja sehän aukaisi pienen lasukaisen lukot ja nyt voidaan leikkiä oikein hienosti treeneissäkin. Siitä iso kiitos Juhalle ja Sannalle! Tokon ja tottiksen alkeet alkavat olla hallussa, ja nyt vaan kasvatetaan kestävyyttä ja lisätään koemaisuutta treenihin. Ja ihme ja kumma, minulla ei olekkaan mikään kiire kokeisiin! En ole edes tehnyt mitään suunnitelmaa milloin olisi ekat kokeet, sitten kunhan ollaan niihin valmiit?

Tässä kuvassa näkyy täydellisesti pienen elämänasenne, täysillä!!!

Kävimme myöskin virallisissa kuvauksissa, ja tuloksena oli terve selkä, 0/0 kyynärät ja B/B lonkat. Ja tulipa myöskin virallisessa silmäpeilissä käytyä, ja nyt on myös silmät terveet. Joten eikun täyttä vauhtia eteenpäin myös sen puolesta!

Ja miten tytöt tulevat toimeen keskenään, no nehän on aivan parhaat kaverukset. Laumajärjestys on täysin selvä, eikä siitä tarvitse keskustella. Ja huomaa ihan selvästi että kun toinen on ollut päivän poissa, sitä tervehditään suurella ilolla ja riemulla. 

No mitäpä sitten kuuluu Lilyn elämään? Syksyllä kun saimme sen tuplakäyttövalionarvon, tuli jotenkin tyhjä olo. Treenaamassa kyllä käytiin mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Koirahan kyllä teki mutta omistajalla taisi tulla jonkinlainen tyhjä hetki. Mitä tehdä kun kaksi todella isoa arvoa ja unelmaa on jo saavutettu? No vastaustahan ei tietenkään tarvinnut pitkään odotella, eli ruvetaan tietenkin etsimään uusia haasteita ja unelmia :D Joten nyt olisi koekalenteria taas katseltu ja ihan uusia juttuja opeteltu, ja jotenkin ollaan päästy ihan uudelle tasolle yhteistyössä. Minä en enää välitä Lilyn piippauksista ja hermostumisista, ja se on todellakin vienyt meitä eteenpäin. Neito on todellakin päässyt myös eteenpäin omaan Lilymäiseen tyyliinsä, eli ekana ollaan ihan että ei hitto tätä voi osata, sitten jäädytään, en mie todellakaan osaa, ja sitten oho, osasinkin!

Arki on Lystin tulon ja terveystilanteen paranemisen myötä muuttunut myös todella paljon. Lily on paljon rennompi ja iloisempi, ja näkee oikein kuinka se nauttii elämästä. Siitä on myös tullut vielä enempi miun tissinvälikoira, se vaan haluaisi olla miun sylissä ja pusutella. Ja välillä voi sitten leikkiä Lystin kanssa. Välillä pitää ihan käydä herättämässä toinen sikiunesta kun just nyt leikityttää. 

Asenne muita koiria kohtaan on myöskin muuttunut suvaitsevaisemmaksi, jokaiselle ohikulkevalle koiralle ei jaksa enää pöristä ja nykyään koirat saa tulla myös meille sisälle ilman suurempaa tervetulokomiteaa. Ja ainahan voi Grimmin kanssa istua sohvalla ja katsoa paheksuvasti "pentuja" eli Rundia ja Lystiä jotka riehuvat sydämensä kyllyydestä. Tai jos on vieraampia koiria, ei enää tarvitse portin takana kytätä joka risahdusta vaan voi vaan maata iskän tyynyllä sängyssä ja limeksiä sitä :D

Eli kokonaisvaltaisesti olemme saaneet lauman kasaan ja arjen rullaamaan :D

Ja jos haluatte käydä katsomassa lisää kuvia eiliseltä, niin täältäpä ne löytyvät!

Walesin maisemia ihastelemassa

Ollaan pitkään kytätty edullisia lentoja Walesiin tuttavapariskuntamme luokse. Vihdoin ja viimein Finnair alensi hintoja ja päästiin matkaan. Ja koska tämä on meidän matka, ei tietenkään kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mutta toisaalta täytyy sanoa että asioillahan on tarkoitus järjestyä, ja nyt matkan suunnitelmien muutokset olivat tosi hyvä juttu. Aloitettiin reissu jo keskiviikkona matkaamalla Aijan luo jonne Lily jäi hoitoon. Ja voin sanoa että kyllä oli aivan ihana saada Aijalta videota perjantaina ja nähdä kuinka Lily oli voittanut pelkonsa ja pystyi jo olemaan samassa tilassa tyttöjen kanssa. Kyllä se Aija vaan osaa tän homman! Vai mitäpä olette näistä Aijan ottamista kuvista mieltä :D

Tämä on kyllä ehkä hauskin näistä kuvista, kun oikein näkee kuinka Lilyn mielestä tuollainen päätön riehuminen on täysin typerää :D :D :D 

Kiitos Aija Lilyn hoidosta ja ihanista kuvista!

Torstaina suuntasimmekkin sitten kohti Keravaa ja Satun ihanalla avustuksella saimme Lystin Niinan luo jossa sisarukset olivat heti laittaneet bileet pystyyn. Sisarukset olivat todellakin leikkineet koko viikonlopun aivan täysillä, ja saatiin myös Niinalta kuvia vauhtikaksikosta, kiitos niistä! 

Sunnuntaina Laura kävi hakemassa Lystin Niinan luota, koska neitohan katkaisi hampaansa reilu kk sitten, ja nyt poisto kävikin todella näppärästi Lauran toimesta. Mutta kipeähän tuo pieni oli leikkauksen jälkeen, ja itkeskeli koko matkan kotiin. Itku kyllä loppui siihen kun näki Lilyn, ja kylläpä oli tytöillä ollut ikävä toisiaan. 

Kiitos Niina ja Laura Lystin hoitamisesta!

Itse Walesin reissulta ei sitten olekkaan juuri kuvia, kun jotenkin tuli vaan keskityttyä olennaiseen eli maisemien ihasteluun, rentoutumiseen ja ihmisten kanssa olemiseen. Mutta on se edelleen ihana maa, niin karu ja kaunis. Ja ihmiset ovat edelleen erittäin ystävällisä ja mukavia, joten suosittelen lämpimästi käymään Walesissa. 

Missikisat Jyväskylässä

Lauantaiaamuna lähdettiin Tiinan kanssa 5:30 Käsämän Teboililta kohti Jyväskylää. Koirat oli trimmattu ja laitettu, ja olin siis opetellut myös Lystin trimmaamista. Sillä todellakin nyt vasta trimmasin sen ensimmäsitä kertaa. Hyi minua, olisihan tuon voinut koiralle opettaa huomattavasti aiemmin kun nyt, vuoden vanhana! Vai mitäpä olette kuvasta mieltä, oliko trimmi aiheellinen :D 

Ennen

Jälkeen

Lauantain tuomarina oli Karl-Erik Johansson, Ruotsi. Hän oli oikein mukva mies, ja kohteli erittäin hyvin nuorta koiraa. Tuloksena JUN-H. Ja tässä arvostelu:

"1-vuotias. Kevytluinen, hyvä rungon pituus. Pään mittasuhteet hyvät suhteessa runkoon. Ei kovin tyypillinen ilme. Koiralla pitäisi olla parempi korvien kiinnitys ja kanto. Suora selkälinja. Hyvät kulmaukset mutta koira on hieman kapea edestä ja takaa liikkeessä. Aija Tanskanen otti tämän aivan ihanan kuvan meistä!

 Lily pääsi myöskin kehään juoksemaan, ja jostain syystä neito oli sitä mieltä että häntä ei juuri nyt oikein huvita olla kehässä. Tuloksena AVO-EH, ja arvostelu olisi tässä:

"Voisi olla hieman kompaktimpi runko. Hyvä pää ja ilme. Pitäisi olla parempi korvien kiinnitys. Hyvä selkälinja. Hieman ahdas edestä ja takaa liikkeessä." Kuvaa ei lauantailta saatu, kun Aija juoksi meidän kanssa kehässä.

Kehien jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille ja siitä ravintoja kautta Eijan luo. Palvelu pelasi erittäin hyvin, sauna oli lämpimänä ja Lily löysi ihanan lelun josta riitti hupia vielä seuraavalle aamulle asti. Lysti piti bileet ja pissi sohvalle. Kuulemma silti ollaan tervetulleet toistekkin yökylään. Lysti ja Kayla löysivät heti yhteisen sävelen ja heillä oli erittäin hauskaa, samoin kun omistajallakin. Väsy vaan alkoi painaa silmää ja pakotti nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna Eija lähti mukaan katsomaan kehiä, ja nyt oli tuomarina Tino Pehar, Kroatia. Olin kuullut että tuomari olisi oikein mukava ja arvostaisi myöskin näitä ei niin näyttelylinjaisia, mutta todellisuus oli aivan jotain muuta. Tuomari oli ensinnäkin kaatanut ilmeisesti koko pullon hajuvettä päälleen, kohti koiria todella tylysti ja oli muutenkin erittäin mielenkiintoinen. Oli ensin antamassa Lystille hylättyä, mutta muutti kuitenkin mielensä ja antoi JUN-T:n. Arvostelu olisi tässä:

"Hyvä tyyppi. Hän on aivan liian kevyt ja ilmava. Feminiininen pää ja jonkun verran kevyet korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja selkä. Pitäisi olla enemmän rintakehää. Erinomaiset kulmaukset. Pitäisi olla enemmän luustoa. Hyvin lyhyt kaula. Erinomaiset liikkeet ja esiintyy oikein hyvin."

Eli itseasiassa periaatteessa parempi arvostelu kun lauantaina mutta sitten tuomari ei kuitenkaan tunnista koiraa aussieksi?!? No tätä tämä näyttelyelämä on, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu? Mutta todella tyytyväinen olin kumpanakin päivänä Lystin esiintymiseen, juoksi todella kauniisti ja seisoa pönötti erittäin kauniisti. Eikä haitannut melu, muut koirat ja ihmiset.

No toki Lilykin kävi sunnuntaina arvosteltavana, ja tuloksena oli AVO-H. 

"Erittäin hyvä tyyppi. Tyypillinen feminiininen pää mutta aivan liian kevyt. Hyvä ilme. Hyvä purenta. Erinomainen kaula, vahva selkä. Hyvä rintakehä ja oikein hyvät kulmaukset. Liikkuu ok. Hyvä turkki" 

Ja nyt saatiin sitten kuviakin, kiitos Aijan!

Ja nyt Lilykin muisti missä ollaan ja esiintyi oikein kauniisti ja seisoi tosi nätisti. Muutenkin täytyy kyllä sanoa että ennakkoajatus kahden koiran viemisestä tuollaiseen näyttelyyn oli todella paljon kauheampi kuin mitä se sitten oli todellisuudessa. Tytöt mahtuivat todella hyvin pieneen kevythäkkiin, ja nukkuivat siellä vierekkäin kun mitään ei tapahtunut, hihankävelyssä on hieman parantamisen varaa mutta hallissa sisällä mentiin ilman minkäälaista ongelmaa, ja muutenkin olo oli ihan kuin olisi yhden koiran kanssa ollut reissussa. On ne vaan niin ihania matkakumppaneita!

Kehien jälkeen mentiin Armaksen kanssa lenkille, ja olipa Armas ottanut myös isäntäväenkin mukaan. Puolentoista tunnin lenkki meni oikein rattoisasti ja koirilla oli mukavaa. Lily ilmeisesti on ihastunut näihin Wirneen sukulaiskoiriin, sillä Armaksen kanssa pystyttiin nujuamaan heti autoilta asti. Loppulenkistä piti vähän sanoa asiasta, mutta muuten neito osasi käyttäytyä oikien mallikkaasti. Lystistä puhumattakaan, Lystillä oli taas bileet. kuten Jounin ottamista kuvista näkee: 

Voi voi Voittajaa!

Maksimaisen Susanna soitti miulle ja kysyi voitaisiinko tulla Lilyn kanssa kokeilemaan voittajaluokkaa Pärnävaaralle jotta hän saisi tuomariharjoitteluja. Ja koska uusi voittaluokka on ollut aikamoinen märkö mielestäni, päätin että käydään nyt kokeilemassa kuinka hyvin osataan liikkeet. Ja koska kerrankin koe ei vaatinut pitkää ajomatkaa, ei ollut tulostavoitetta eikä rahaakaan mennyt paljoa, otin teemaksi sen, että koira menee paikkamakuuseen iloisesti eikä ahdistu, ja muutenkin mennään pitämään hauskaa. Eli viraaliset möllikokeet?

Ja kuinkas siinä sitten kävikään? No huomattavasti paremmin. Katja sanoi mielestäni kokeen jälkeen hyvin: On se Lily kyllä uskomaton, tekee kokeessa paremmin kuin treeneissä. Ja se kyllä piti paikkansa. Mutta sen pidemmittä puheitta itse suoritukseen (videoita ei ole sitten mitenkään käsitelty koska ei ole vaan aikaa):

Paikkamakuu 9,5

Kuten odotettaa saattoi, Lily lähti tuomarin luota aivan kauheassa jäätymismielentilassa kohti paikkamakuupaikkaa. Päästiin siis todellakin ongelman ytimeen, jota ei treeneissä ole enää aikoihin näkynyt. Mietin kuumeisesti mitä hittoa tehdä, kun koira vaan litistyy vierellä enkä saa siihen mitään kontaktia. Kunnes keksin, että muutan askelkuviota, ja sehän toimi! Pieni steppailu seuraamisessa ja Lily unohti kauhun ja alkoi ihmettelemään että mitkä lääkkeet tuolla omistajalla nyt on jäänyt ottamatta? Jäi todella rauhallisesti paikkamakuuseen, ja ei piipannut, nuuhkinut eikä muutenkaan osoittanut mitään ahdistuksen elkeitä. Liikkuria piti hieman katsella ja siinä oli muutaman kerran pientä huulien lipomista, mutta muuten todella rauhallinen suoritus.

Seuraaminen 6

Aloitetaan positiivisista asioista. Koiran häntä heilui melkein koko ajan, ja kontakti oli parempi kuin aikoihin. Piti hyvin paikkansa, vaikka hieman välillä levisikin. Jäätävän pitkä seuraamiskaavio! Meinasi jo itseltä usko loppua ennen kun kuului kiitos. Mutta toisaalta hyvä että oli noin pitkä, koska siinäpä saatiin oikein täydellinen esimerkki mikä meillä on tällä hetkellä pielessä seuraamisessa.

• sivulletulo
• liikkeestä istuminen
• käännökset edelleen aika löysiä, mutta täyskäännökset oli napakoita kun vihdoin olen löytänyt oikean kääntymistekniikan itselleni
• Peruutuksen tiesinkin että se on vielä kesken, mutta toinen peruutus meni jo paljon paremmin

L 8, liikkeinä seisominen ja istuminen

No tämähän on peruskauraa Lilylle. Mutta voi perkele noita sivulletuloja. Aivan turhanpäiväisiä pistemenetyksiä. Toki huomaa kyllä että koira on edelleen PK-moodissa ja hieman nopeamminkin olisi liikkeet voinut tehdä, mutta siihen ei nyt takerruta.

Luoksetulo 7

No tästä iso kiitos Pirjolle, pari viikkoa sitten koira ei pysähtynyt ollenkaan, ja nyt tempastaan 7! Toki hidashan se vielä on ja epävarma, mutta että saatiin se jo tuohon kuosiin ni on aivan käsittämätöntä!

Ruutu 8

Tätä kanssa en voi edes käsittää. Koira ei keskiviikkona suostu menemään ruutuun ollenkaan, koska en ollut älynnyt että en saa näyttää käsimerkkiä. Vaikka olen lukenut säännöt moneen kertaan ni silti! Enkä muuten edes muista ollaanko tehty kisanomaisena liikkeenä viimeiseen kahteen vuoteen. Ja niin vaan Lily toimii. Käsittämätön elukka! Mutta nyt vaan varmuutta ja iloa tähän, ja toki tuota paikkaa voisi todellakin alkaa parantamaan.

Ohjattu nouto 6,5

Voi hyvä päivä sentään. Miten se nyt sitten tässä levisi ihan käsistä? Kauhea piippaaminen, hermostunut nuuskuttelu, jäätävä seuraaminen ja en ole kyllä ihan varma mitä sanoit kun käskit seisomaan? Joten tähän täytyy keksiä muutos, tämä on ehkä yksi isoimpia ongelmia tällä hetkellä. En nimittäin usko että tässä mistään harjoituksen puutteesta kyse on? Mutta hyvin tuli eteen suoraan, siitä pitää olla ylpeä.

Tunnari 8,5

Ja siinä se sitten on. Ennen Lahden keikkaa kk sitten, oli tunnari aivan levinnyt. 27.2 ei pystynyt edes liikkumaan saatikka haistelemaan. Ja nyt sitten tempasee tuollaisen esityksen kokeessa! Ei voi kun sanoa että huh huh. Toki näkyihän tuossa se alkuhimmas ja epävarmuus, mutta keskiviikkona samalla paikalla ei tuonut ollenkaan omaa. Että silleen.

Metalli 9

No kyllä se noutaa osaa. Metalliakin. Kokeessa. Ei treeneissä ;) Ei tähän muuta sanottavaa.

Kaukot 0

No tulihan se nollakin sieltä. Omasta virheestä. Oikeesti!?! Oon minä ne säännöt lukenut. Vaan eihän niitä tuossa hetkessä muista. Vaan muistanpa jatkossa. Todellakin. Mutta siis tässä sama, lauantaina saatiin ensimmäinen onnistunut nouseminen. Ja sunnuntaina tämä on tulos. Ja kaksi viikkoa sitten aloitettiin aivan alusta koko liikkeen treenaaminen. Vaihdoin käskynkin. Ja kyllä se vaan osasi. Minä en. Ja ps. ei muuten olla koko istumista vielä harjoiteltu, jännä kun ei se ymmärtänyt mitä tehdä? Kiitos Pirjo kun aukaisit silmäni, ei olisi nimittäin ollut näin nättiä tekemistä jos et olisi auttanut meitä näkemään tämän liikkeen ongelmia.

Ja tässä loput liikkeet pötköön:

Perjantaina Poksin tokoryhmä saakin sitten kakkukahvit, yksinhän tälläisiä tuloksia ei saa tehtyä! Ja ehkä se voittaja ei olekaan täynnä voivottelua? Lopputulema siis oli KOLMOSTULOS ja pisteitä 217,5, eli huomattavasti odotettua paremmin. Joten kyllä kannattaa kuitenkin jatkaa treenaamista vaikka aika pohjamudissa käytiinkin ennen koetta. Kiitos varsinkin Einille, joka olet jaksanut tsempata meitä ja kuunnella kaikki ne voivottelupuhelut :D

Näyttelymaailman itkupotkuraivari

Pyydän jo valmiiksi anteeksi avautumistani, tätä ei ole tapahtunutkaan moneen vuoteen. Ja pyydän, että ottakaa se herne pois nenästä, kunhan olette lukeneet tämän, ei ole kiva kun se siellä jomottaa :D

Olen aina yrittänyt puhua koiranäyttelyiden puolesta, siitä kuinka mukava siellä on nähdä ihmisiä ja että kyllä ne tuomarit tietävät mitä tekevät, vaikka se tieto jääkin joskus hämärän peittoon. Mutta oikeasti alkaa minunkin ajatusmaailma kääntymään siihen, että ei noilla tuomareilla muuten oikeasti taida olla harmainta ajatustakaan koko hommasta. Tiedänhän minä että ei Lilystä ole muotovalioksi, sillä siltä puuttuu superpöyheä turkki, se on hieman "oudon" värinen, sillä ei ole mantelinmuotoisia silmiä ja toisaalta olen kyllä jopa onnellinen siitä että siitä ei ole muotovalioksi. Vielä muutama vuosi sitten tälläisillä ns. keskivertokoirilla oli mahdollisuus päästä muotovalioksi, mutta kyllä nyt vuoden aikana on tullut selväksi että se millainen "ihannekuva" minulla on aussien ulkonäöstä, rakenteesta ja luonteesta on aika kaukana siitä mitä tuolla näyttelyissä palkitaan. Mutta ennen sentään sai hyvän arvostelun koirasta, ja vaikka sen ns. pakko H:n sieltä kävi pokkaamassa sai kuitenkin osviittaa siitä miltä koira näyttää ja kuinka se liikkuu.

Myöskin mikä minua eniten ärsyttää on noiden tuomareiden asenne koiraa kohtaan. Mielestäni olisi jo hyvän tavan mukaista edes katsoa arvosteltavaa koiraa, ja jos nyt kokee että koira on NIIN oksettavan näköinen ettei pysty edes katsomaan, niin yrittäisi edes peitellä tätä kuvotustaan. Koska mikään ei tee tuomarista täydellisempää idioottia kun se että kuvotuksensa vallassa ei edes koske koiraan, ei katso sen liikkeitä eikä myöskään anna siitä arvostelua. Tuo on jotenkin täysin pöyristyttävää käytöstä. Meille tälläisiä tuomareita on sattunut 3/15 kerrasta. Ja jos tuohon lukuun laskee ne kerrat, jolloin en ole ilmoittanut koiraa näyttelyyn tuomarin vuoksi, olisi luku paljon suurempi. Jos tuomari ei ymmärrä/inhoaa rotua, niin onko sen ihan oikeasti pakko sitä arvostella? Eikö tuomareilla ole mitään ammattiylpeyttä myöntää että en käsitä koko rotua, annan sen jollekkin muulle tuomarille? Tai että vihaan sitä että koira hyppii päälleni, arvostelen vain pikkukoiria? 

Toki onhan minulla myös ns. musta lista tuomareista joille en juuri käytöksen takia tahdo mennä PK-puolella, eli sama ilmiö toistuu myös muissakin lajeissa. Ei näyttelyt ole siis ainoa jossa näin toimitaan. Ja juuri tuo käytös on siis se mikä minua tässä hommassa ärsyttää. Ehkä me ihan oikeasti jätetään tämä näyttelytouhu niille jotka jaksavat kytätä tuomarin edellisiä arvosteluja, selvittää sen taustat ja vieläpä laittaa koiraa useamman tunnin että saavat siitä juuri sellaisen miltä aussien ei pitäisi näyttää. Tulee jopa mieleen vanhaenglanninlammaskoirat, joilla toki on ollut aina turkkia mutta se miltä lampuri on näyttänyt kehässä parikymmentä vuotta sitten ja miltä se tänä päivänä näyttää, on kyllä todellinen säälin paikka. Mutta ehkäpä tuo sama suuntaus on oikeasti tulossa myös aussielle, vaikka sitä vastaan kovasti olenkin. Mutta näin se vaan näyttää olevan, ikävä kyllä. Tämä paljon puhuttu rodun kahtiajakautuneisuus näyttö/käyttöpuoleen on ikävä kyllä mielestäni juuri näyttelytuomareista lähtöisin. Koska suurin osa aussiekasvattajista tänä päivänä haluaa kasvattaa niitä muotovaliota, ja silloinhan niitä voittajia käytetään jalostukseen.

Kun katsoo noita historian alkuaikojen aussieiden kuvia näyttelyistä, kyllä ne kuvat ovat niin kaukana tästä päivästä. Ja kun kuuntelee noita ns. vanhoja kasvattajia, niin eihän noita koiria enää samaksi pahimmillaan tunnista? Ja kun kuitenkin emmehän jalosta rotua vain itsellemme, vaan tahdomme RODUNOMAISTA luonnetta, ulkonäköä, käyttöominaisuuksia? Vai onko se vain niin että tahdomme sitä mitä joku tuomari meille näyttelykehässä esittää? Ja sitä sitten jalostamme? Kuinkahan moni näistä uusista "kasvattajista" on edes tutustunut siihen millainen aussie on alunperin ollut? Koska kyllä se suuntaus tuntuu tällä hetkellä olevan "miulla on kiva blue merle aussie, ja sit miun kaverilla on tosi kiva mustatrikki ja sit ne tahtoo tehdä pentuja". Ja tuo se vasta väärä asenne onkin!

Ja kun tällä hetkellä rodussa ei edes ole jalostustoimikuntaa, niin eihän se ole ihme jos tämä homma leviää käsiin? Olisihan se ihana ajatus että nämä henkilöt, jotka oikeasti ovat vuosia kasvattaneet, henkilöt jotka muuten vaan ovat todellakin kiinnostuneita rodun alkuperän säilyttämiseksi, ja henkilöt jotka todellakin ymmärtäisivät perinnöllisten asioiden päälle kiinnostuisivat myöskin jalostustoimikunnan työstä ja saataisiin vihdoin ja viimein sellainen toimikunta rotuumme joka kestäisi pidempään kun vuoden, saisi herätettyä keskustelua aussieiden nykytilasta Suomessa ja vieläpä olisi valmis tekemäänkin asian suhteen jotain? Ja pystyisi tulemaan toimeen hallituksen kanssa, kertomaan avoimesti mitä haetaan ja miksi milläkin asialla? Pystyisi siirtämään omat henkilökemiat sivuun ja toimimaan yhteisen hyvän vuoksi? Ehkäpä tälläinen toimikunta saisi rodun takaisin yhdeksi kauniiksi käyttökoiraroduksi jota olisi ilo myös siellä näyttelyissä käyttää?

Ja niille jotka nyt sanovat että purppasen siksi että sain EH:n, olen saanut EH:n ennekin ja ollut siitä todella iloinen. Silloin oli tuomari joka OIKEASTI tutki koiran päästä häntään, juoksutti kehässä ja todellakin ARVOSTELI koiran. Eikä tälle tuomarille merkinnut se, mistä kohtaa lähdit juoksemaan, annoitko sille namia tai seisoiko se patsaana koko arvostelun ajan. Tai herranjumala jos se junnukoira yritti hypätä tuomarin päälle iloisesti häntä heiluen?

Tässäpä kuitenkin meidän arvostelu, tuloksena siis KÄY-EH, sijoitus 1 koska oltiin ainoat kehässä. Exellent type. Very good propotions in body. Good coat. Needs better croup. Good angulations in front. Needs longer steps.

Lilyn edistymistä tokossa

Piti ihan oma juttunsa laittaa Lilyn edistymisestä tokon saralla. Ollaan nyt opeteltu noita uusia vinkkejä mitä saatiin koulutuksessa, ja hyvin alkavat tuottaa hedelmää. Seuruussa paikan pitäminen on paljon parempaa, jo ihan muutaman toiston jälkeen. Kuulokorva on myöskin alkant kuuntelemaan käskyjä, joka on auttanut todellakin jäävien hitauteen. Näissä muutos näkyy jopa niin paljon että nyt voi jo alkaa nopeuden kriiteeriä muuttamaan niin että saa palkan ainoastaan siitä nopeasta suorituksesta. Tämä tietenkin vaatii apuohjaajan paikalle mutta onneksi apuohjaajia on kuitenkin saatavilla. 

Tunnarissa edistys on ollut huima, ja tiistaina saatiin jo todella onnistunut suoritus. Poksin hallin lattia on vaan auttamatta liian hajuinen siihen, että Lily vielä kunnolla osaisi siinä tehdä tunnarin. Joten tehdään liike varmaksi ulkona ja tuodaan vasta sitten sisälle. Mutta ihan selkeästi se arpominen "olisiko se tää, olisiko se tää..." on nyt jäämässä taka-alalle ja liikkeen ajatus alkaa iskostumaan myöskin Neidon päähän. 

Peruuttaminen on myöskin alkanut parantua, mutta siinä on vielä pitkä tie edessä, ei se Lily noita jalkojaan niin hyvin hallitse. Ja tietenkin siinä on se, että aina ollaan menty eteenpäin ni ei voi pieni koira ymmärtää miksi nyt pitäisi mennä taaksepäin. Luoksetulon stoppi ollaan ihan tarkoituksella jätetty hieman ajatuksen tasolle, täytyy tänään kokeilla sitä hallissa. Ulkona ei oikein uskalla luoksetuloja tehdä kun on niin liukasta. 

Järjestettiin Einin kanssa kisanomaiset treenit Poksilla, niin että jokainen sai valita kolme liikettä. Valitsin ohjatun, L:n ja metallinoudon. Ja kylläpä oli muuten hyötyä moisista treeneistä. Ohjatussa kapula jotenkin katosi mielestä kun Lily pongasi koirammelehden lattialta, mutta muuten liike onnistui suht hyvin. Ei kyllä vielä kisavalmis mutta sinnepäin. L:n minä ryssin ihan huolella ja kunnolla, ja huomasin että minä tarvitsen tuota kisanomaista ihan yhtä paljon kuin mitä koirakin. Ja metallinoudossa näkyi edellisen liikkeen epäonnistuminen ja toi todella surkeasti kapulan. Eli nyt näitä myös treenisuunnitelmaan, ei tää voi olla koko ajan kivaa humppaamista, välillä pitää siis saada epäonnistumisiakin?

Mutta siis edelleen suunta on ylöspäin, ja alkaa näyttämään siltä että tavoita kevääksi voittajaluokkaan ei ihan totaudu mutta jospa sitten syksyksi? Ja onhan niitä kokeita kesälläkin :D

Ei käy tylsäksi elämä pienen Wirnistelijän kanssa!

On siitä muuten ihan oikeasti pitkä aika kun on ollut pentu talossa. Kerkesin jo ihmettelemään että pennulta on hampaita tippunut, mutta eihän niitä ollutkaan, kun ei ne vaan näytä samalta kun isot hampaat ja toki asiaa avitti se että yksi kulmuri oli katkennut.  Ja kovastihan tuo ydin sieltä näkyi. Joten pikkuHirwiö pääsi leikkauspöydälle. Ensimmäistä kertaa minun koira tipahti ihan suorilta jaloilta kun sain nukutuksen, ja en mahda sille mitään mutta aina se vaan sydäntä kylmää jättää koira leikkauspöydälle. Toki nyt(kin) oli todella mukava eläinlääkäri joka kyllä hyvin perusteellisesti selitti operaation kulun ja riskit. Onneksi nykyään Kivuttomalta löytyy todella ihania eläinlääkäreitä, ja olenkin joutunut pyörtämään puheeni palvelun laadusta ko.paikassa. 

Leikkauksen jälkeen ei Lysti saanut syödä mitään kovaa, ja tässäpä oli sitten tulos yksinolosta ilman luita. Ja tarkempi katselu kertoi että aika hienosti oli kuuppa päässä saatu ensinnäkin tuo luukku irti, ja sen jälkeen vielä pienet reijät tuohon letkuun. No arvelin että tämä ei hyödytä meidän yksinoloharjoitusta millään lailla, ja seuraavana aamuna totesin että kiltit tytöt jäävät kotiin ja tuhmat pääsevät toimistoapulaiseksi. Hyvin kyllä pentu käyttäytyi, nukkui suurimman osan ajasta häkissä, ja lopun aikaa kalasti rapsutuksia työmiehiltä. Eli pyyntö: "osaa rauhoittua jos ei mitään tapahdu" on kyllä toteutunut. 

Muutaman päivän päästä haavat olivat niin hyvin parantuneet että kuupan pystyi ottamaan pois ja päästiin lenkille. Pentukarvaan tarttuu muuten yllättävän hyvin suvilumi! Nyt katsoin aamulla suuhun niin yhtään tikkiä ei enää ollut ja jos ei olisi tiennyt että jotain oli leikelty, ei sitä myöskään olisi huomannut. Mutta kaikki etuhampaat heiluivat eli sieltä ne pysyvät ovat tulossa. Ihmeenä muuten pidän jos saan yhtää hammasta Lystiltä talteen.

Mutta kaikkinensa yllättävän kivuttomasti meni koko hampaan poisto, ja täytyy todeta että helppo sairastupalainen tuo pentu kyllä oli. Kuuppa ei häirinnyt millään lailla ja pienillä erikoisjärjestelyillä selvittiin. Tänään jätin jo pikkulikan kotiin riehumaan Lilyn kanssa.

Tokokoulutusta Kuopiossa

Ja kun kerta aletaan kouluttautumaan, niin kouluttaudutaan koko rahalla? Eli sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Kuopiota ja yllättävää kyllä, aiheena oli toko. Nyt täytyy kyllä myöntää että sen verran iso ähky tuli noista koulutuksista että nyt pitää ihan hengähtää hetki. Jos ei ole vuoteen käynyt yhdessäkään koulutuksessa ja nyt kahdessa samana viikonloppuna ni johan siinä aivot joutuu niin suurelle rasitukselle että vähemmästäkin pitää huokaista?

Mutta itse asiaan. Lily teki TAAS evl:n paikkamakuun, ja se meni todella hyvin vaikka nyt veiressä olikin koira jonka pää pyöri ja joka oli todella levoton. Huomasin kyllä Lilystä että se muuttui ihan vähän levottomammaksi, mutta siis todella vähän. Ehkä tätä pitää ihan oikeasti alkaa nyt työstämään? Ja tässä liikkeessä huomaa sen että Lily keskittyy todella mahtavasti minun tekemisiin, eikä yhtään kiinnostu muiden käskyistä tai muiden koirien touhuista.

Otettiin ongelmiksi seuruun peruuttaminen ja luoksetulon stopit. Luoksetulossahan meillä on ollut kokeissa ideana "tuurilla ne laivatkin seilaavat" ja hyä on ollut tuuri. Voittajassa se ei vaan enää riitä, nyt pitäisi osatakin. Koska olen käyttänyt sekä suullista että käsipua, täytyisi nyt päättää mitä käskyä alan ihan oikeasti käyttämään. Suullinen olisi tietysti helppo, käsiavussa olisi omat puolensa, mutta en osaa valita?!? No mutta sivupalkkaa kouluttaja suositteli, sillä nyt on ongelmana, kuten arvata saattaa, se että olen liian kaukana koiran mielestä ja siksi se lipuu minua kohti. Toki ongelmana voi olla myös se että olen palkannut koiraa lipuvasta suorituksesta silloin joskus ammoisina aikoina? No kokeillaan tätä, vaikka nauroinkin että kohta kentää on täynnä leluja ja nameja ja miulla ei ole enää mitään taskussa.

Peruuttamisessa oli kolme eri juttua mitä tehdä, ja ongelmanahan tässä on meillä että koira ei pidä paikkaansa. Nyt se opetetaan kulkemaan seisomisten ja pysäytysten avulla, ja se kyllä alkoi toimimaan, ei poikittanut enää ollenkaan niin paljoa. Ja toki tässäkin, yllättävää kyllä, lelu ei ole minulla vaan käytetään etupalkkaa. Tässä vaiheessa Lilyn aivoista kuului enä pieni humina, joten laitoin sen jäähylle ja otin seuraavalle kiekalle Lystin. Harjoiteltiin luoksetulon stoppia, maahanmenoa, istumista, leikkimistä ja hieman seuraamista. Ette muuten ikinä arvaa mitä olen jo alaknut tuolle pennulle opettamaan? No toki sen että ole aivan liimattuna käteeni! No aletaanhan heti tehdä asialle jotain, etten saa tuosta samanlaista takiaista kuin mitä olen Lilystä saanut?`

Katsotaanhan miten käy liikkeiden, ja onko koulutuksesta ollut apua. Aletaan taas harrastamaan myös olohuonetokoa, kun nyt on näitä toistoa vaativia liikeitä aika monta tehtävänä.

Kotiinpäin ajellessa oli aika lähellä päästä vaihtamaan hiippakuntaa, tai ainakin joutua sairaalaan pidemmäksi aikaa, kun joku teiden ritari päätti lähteä vesisateessa mutkassa ohi kahdesta autosta. Mie oli keskimmäisenä ja hieman reaktionopeus joutui koetukselle kun edessäajava auto vetäisi samalla liinat kiinni kääntyäkseen vasemmalle ja mutkan takaa tuli täysperävunullinen rekka. Onneksi sain väistettyä penkan kautta koko revohkan, ja teiden ritarinkin kaasujalka hölleni kummasti eikä enää ollutkaan mitään tarvetta lähteä ohitse. Mutta eipähän muuten väsyttänyt yhtään enää ajella tuon jälkeen!

Ja pakollinen "Lysti matkustaa" loppuhuimennus: Koska olin joutunut ottamaan häkin väliseinä pois poikien tieltä, en laiskana ihmisenä jaksanut sitä laittaa paikalleen vaan tytöt olivat siellä nyt kahdestaan. Takaisin tullessa Lystillä alkoi taas soimaan Antti Tuisku päässä, paadippapiidipaadi nyt voisi alkaa bilettämään, johon portsari Lily ykskantaan totesi että tämä baari on mennyt jo kiinni ja bileet loppuivat sitten siihen. Hyvin opettaa pennulle käyttäytymistapoja!

Tokokoulutusta Lahdessa

Perjantaina lähdettiin ajamaan Oilin koulutukseen Lahteen. Saimme paikan yksityiskoulutuksesta koska yksi ryhmäläisitä oli toipumassa leikkauksesta ja pääsimme hänen paikalleen. Lilylle oli aivan mahtava reissu, ja minäkin jouduin aika reilusti käyttämään aivojani. Jopa niin paljon että kummallakin taisi hieman jopa kärytä.

Lähdettiin yhdeksän jälkeen ajelemaan ja napattiin matkalla Eini ja pojat kyytiin. Lysti matkusti häkissä takapenkillä ja Lily poikien kanssa kontissa. Olin tosi tyytyväinen että Lily taisi jopa osata rentoutua kontissa vaikka pojat olivatkin ihan iholla kiinni.

Koulutuksen aiheeksi olin ottanut seuraamisen, jäävät sekä tunnarin. Seuraamisessa tapahtui ensimmäinen nyrjähdys päässä, kun tajusin että olin palkannut koiraa siitä että se ei kuuntele ja sen kontakti laskee. Tehtiin muutama toisto niin että en enää auttanutkaa koiraa vaan vaadin sitä tekemään minun kanssa hommia, ja kas kun alkoi toimimaan. Lily kyllä muuttui hieman epävarmaksi, mutta kotona yön yli nukuttua oli kuitenkin jo varmempi. Jäävien hitaus johtuu osaltaan juuri tuosta seuraamisen ongelmasta, mutta myös siitä että koira on kuitenkin epävarma. Joten nyt erikseen jäävien vahvistamista ja toisaalta taas seuraamisen vireen muutosta.

Tunnari on meille ollut äärettömän vaikea tänä syksynä, ja tuntui että Lily on kokonaan kadottanut jutun juonen. Ei se ollut kadottanutkaan sitä, minä vaan olin kertonut sille vääriä juttuja. Lauantaina homma taas nyrjähti eteenpäin ja nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä.

Mutta sitten se mikä minun pään nyrjäytti, oli tämä "me ei ikinä päästä evl:ään koska paikkamakuu ja luoksetulo". Nytpä sitten tehtiin koko liike kisanomaisena ja sehän meni todella hienosti. Minulle vaan oli niin henkisesti kova paikka huomata että oikeasti tuo koira pystyykin asiaan jota olen aina pitänyt täysin mahdottomana, piti vaihtaa koiraa ja ottaa Lysti humputtamaan koska minun aivokapasiteetti oli Lilyn osalta käytetty. Epäilen että menee muutama päivä ennen kun pystyn sisäistämään mitä tapahtui.

Ylipäätään koko koulutuksen jälkeen olin aivan hämmästynyt siitä miten paljon tuo koira on muuttunut aivan pienessä ajassa. Ja sen asian sisäistämiseen ja treenityylin muuttamiseen voi mennä useampikin päivä. Oon kyllä niin tyytyväinen Lilyyn! Siinä on kyllä uskomaton pakkaus! Ja ei vanha koira muka opi uusia temppuja!

Lysti humputti häiriökoirana sivulletuloja, istumista ja maahanmenoa. Se on kyllä jännä kuinka tuumaileva se on, sen pitää aina miettiä muutama hetki ja sitten on asia opittu. Hauska sen kanssa on kyllä tehdä, kun on niin erilainen kuin Lily niin joutuu itsekin hieman pähkäilemään. Ei käy elämä tylsäksi.

Ja lopputemppuna Lilyn kanssa tehtiin neliössä kaukokäskyjä, niin että vieraat koirat olivat alle metrin päässä ja touhusivat siinä. Lily toimi kuin olisi aina tehnyt tuollaisia juttuja, ja samalla vahvistui ajatus: Lily lukee toisia koiria niin hyvin, että tietää heti ovatko ne omistajalla hanskassa vai eivätkö ole. Ja jos eivät ole, se ahdistuu. Joten tämä on asia johon jatkossa kiinnitän huomiota ja alan nyt vain luottamaan omaan koiraani.

Aivan mahtava reissu!

Ps. Lysti on ihan super matkakoira :D Osaa upeasti jo nyt rauhoittua kun ei mitään tapahdu, ja kestää tuollaisen 15h matkan vaikka ei juuri mitään tapahdukkaan. Loistopentu!

Jyväskylässä

Aussieyhdistyksen budjettikokous on perinteisesti aina tammikuun lopulla, ja Hyväskylä on todettu hyväksi kokouspaikaksi. Ensin oli ajatuksena että menemme Lystin kanssa kahdestaan, mutta Lilyllä tuli silmätulehdus ja Aijan kanssa juttelimme että Lily loukkaantuu verisesti jos ei pääse Aijan luo, ja niinpä päätin ottaa kummatkin tytöt mukaan.

Eihän ne korvat nouse?!?

Tytöillä oli hauskaa jäällä

Toi Lystin ilme! 

Eikö toi pentu osaa olla kunnolla kuvassa? Syvä huokaus...

Juoksemisen riemu!

 Lauantaina kävimme tokotreeneissä ja siitä jatkoimme suoraan kohti Jyväskylää. Mietin mielessäni että kuinkahan pentu noin pitkän matkan jaksaa matkustaa, mutta automatkoissa ei ollut mitään ongelmaa. Navigaattori oli itseasiassa suurin ongelman aiheuttaja. Olimme sopineet että menemme Annen luo Äänekoskelle. Pienen navigaatiopyörähdyksen jälkeen saavuimme Annen luo ja kyllä nauratti Lystin suhtautuminen toisiin koiriin. Paikalla oli siis Annen Jaton lisäksi Marianne Pertti ja Marin Indy. Lysti päätti katsella elämää alkuun auton alta, mutta kun sisälle päästiin alkoi aikamoinen ralli. Indy oli varsinkin Lystin mielestä oikein mukava leikkikaveri. Kavittelun ja syömisen jälkeen pakkasimme koirat autoon ja ajoimme lenkille. Lilyn käyttäytyminen toisten koirien kanssa on parantunut viimeisen vuoden aikana aivan huimasti, ja vaikka nytkin oli kaksi täysin vierasta koiraa ei minkäänlaista ongelmaa asiassa ollut. Mukana oli myös Annen Emma-tyttö, ja Lystin piti aina välissä käydä antamassa pikkutytölle pusuja. Olipa mukava lenkki ja koiratkin näyttivät hieman saaneet enimpiä enrgioita purettua ennen matkan jatkumista Jyväskylään.

Aija oli leiponut mielettömän hyvää pitsaa ja olikin raskaan matkan jälkeen oikein ihana köllähtää masu täynnä sohvalle katsomaan Rangoa. Lysti oli niin väsynyt että hyvä kun pystyssä pysyi, mutta kuten pikkulapset niin nukkumaanhan ei mennä. Otin kyllä häkin mukaan jos yöllä olisi ollut bileiden aika, mutta Lysti nukkui oikein rauhallisesti koko yön. Tai näin vielä aamulla kuvittelin.

Aamulla menimme lenkille Lystin serkkupojan kanssa (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) ja taas sai olla oikein tyytyväinen Lilyn käytökseen. Harmi vaan kun Lilyn leikit olivat Armaan mielestä vähintäänkin epäilyttäviä ja Lysti taas ei oikein lämmennyt Armaan leikkinkutsuille. Mutta hauskaa tuntui silti koirilla olevan ja olipa mukava tutustua myös Armaan omistajiin. Ja koska nyt oli oikein kahden kameran juhlat, saatiin myös aivan ihania kuvia koirista! Lysti kakki mystisiä lankoja, ja ihmeteltiin Aijan kanssa mistä se moisia oli syönyt. Koska ei voinut olla kauhean pitkään lenkillä kun kokoukseen oli kiire, vein koirat Aijan luo ja suuntasin itse kokoukseen.

Kun kokous oli loppunut menin takaisin Aijan luo ja selvisi, että Lysti oli kakkinut uudelleen lankoja. Samalla kun juttelimme kuinka hienosti koirat olivat reisussa, sattui Aijan silmä maton uuteen designiin, ja lankojen mysteeri selvisi. Ilmeisesti kuitenkin yöllä oli ollut bileet, ja maton kaikki hapsut olivat mystisesti päätyneet Lystin suolistoon. Ja mattohan ei tietenkään ollut edes mikään halpa Jyskin räsymatto, vaan Aijan mummon itsetekemä matto. Hieman kyllä hävetti ja nolotti. Aija kyllä oli sitä mieltä että saamme silti tulla toiste käymään. Lily oli saanut kahdenkeskistä aikaa Aijan kylppärissä, ja onpas nyt nätti koira taas kun on karvat ojennuksessa!

Siitä olikin sitten jo aika lähteä kotia kohti, ja kiitos taas kerran navigaattorin (sekä miun sisäisen että puhelimen) ajoimme pienen lenkin uudellen jotta ei varmasti päästäisi hyvissä ajoin kotiin. Ja Lily alkoi piippaamaan loppumatkasta, taisi olla tylsä ajomatka? Onni on kuitenkin koirat joiden kanssa on noin helppo matkustaa.

Valokuvat ovat siis Aijan ja Jounin ottamia, kiitos!

Lystin ja Armaan hellyyshetki. Aivan mahtava kuva!

Lily kyllä osaa poseerata

Miun tytöt

Lisää kuvia löytyy meidän kuvakansiosta, käy ihmeessä katsomassa täältä!