No nyt se päivä on sitten tullut. Tasan kaksi vuotta siinä meni. Sillä facebook muistutti aamulla että heipä hei, kaksi vuotta sitten Laura antoi minulle pienen karvaisen paketin. Eini järjesti Poksilla möllitokot, ja täytyihän sitä heti käyttää tilaisuus hyväksi. Ja hyvä niin, tulipahan todettua että tuota koiraa ei haittaa 3 viikkoa sohvalla/autossa/häkissä oleminen, ilman mitään virikettä. Sitä ei myöskään haittaa millään lailla palkattomuus. Palkkaantuu näköjään sosiaalisellakin vallan hyvin. Eikä sitä muuten voisi vähempää kiinnostaa millä mielellä mie olen. Joten eipä sitten kai kun oikeisiin kisoihin?
Ja eihän tuo tietenkään ihan täydellinen suoritus ollut, mm. luoksetulossa näkyi se, että ollaan treenattu ainoastaan siirtymisiä edestä sivulle. Ja tuo täyskäännös. Se vaan tulee olemaan meidän akilleenkantapää. Ehkäpä ihan suosiolla siirryn opettamaan sen osaamallani tavalla, eli selän kautta kiertäen, kun en ihan selkeästi sitä osaa opettaa sivulla kiertäen. Taidan nyt kuitenkin ottaa vielä siihen pienen treenikuurin, ja katsoa auttaako se.
Mutta muuten oikeesti olen kyllä erittäin tyytyväinen silakan toimintaan. Se on kyllä aivan mahtava tyyppi näköjään myös kisatilanteissa.
Vaan pidemmittä puheitta tässäpä olisi video, josta saatte itse muodostaa omat mielipiteet:
Kiitos Eini vielä kerran, oli kyllä mahtavaa kun saatiin pitkästä aikaa möllit Joensuuhun. Toivottavasti seuraavalla kerralla miekin kykenen talkoolaiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti