On aika rauhoittua joulun viettoon

Facebook on tarjoillut muistoja neljän vuoden takaa, jossa haasteena oli kertoa viidestä elämäni koirasta. Samalla kun on niitä tarinoita lukenut, tuli mieleen että ehkä olisi aika summata myös tämä vuosi. Koska paljon on tapahtunut, ja nyt olisi enää yksi päivä töissä ja sitten alkaisi joululoma. Voidaan rauhoittua ja olla vaan. Mikä ehkä on ihan vaan hyvä, on tässä vuodessa ollut sen verran hulinaa ja huisketta. 

Lilyn vuosi 2018:

Talven aikana jouduin tekemään sen raskaan päätöksen, että Lilyn ei enää tarvitse kisata PK-puolella. Ja tämän vuoden aikana se päätös ei ole kaduttanut yhtään. Lily on pysynyt terveempänä kuin koskaan, eikä se ole ollut koko ajan jumissa. Onhan se toki tehnyt maastoja, mutta tottis on jätetty täysin, ja uskon vakaasti siihen, että se on ollut isoin asia tuohon terveyden paranemiseen. Eikä toki muutenkaan enää olla treenattu täyspainoisesti, joten toki sekin on vaikuttanut asiaan. Ollaan toki saatu rautainen tehotiimi Soile ja Aija, jotka ovat pitäneet huolta neidon fyysisestä kunnosta akupunktion, eläinlääkinnän ja hieronnan muodossa. Iso kiitos siitä teille 💗 Itselle tuon päätöksen tekeminen oli kyllä todella vaikea, ja minulla sinne kisakentille on kyllä todellakin ollut ikävä. 

Isoin ja ainut saavutus tälle vuodelle oli Lilyn TK3, joka edelleen lämmittää mieltä. Vaikkakaan se ei virallinen tulos olekkaan, koska kokeen koetoimitsija ei sitä ollut muistanut laittaa Virkkuun. Mutta ehkäpä koetoimitsija ja tuomari vielä joku kaunis päivä vastaavat sähköpostiinsa ja sitä kautta saadaan tulos ihan viralliseksikin? Tuo tulos oli minulle kyllä sellainen henkinen ylivoitto, saatiin Lily iloiseksi koetilanteessa ja se oli kyllä sellainen vuosien taisto että siitä jaksan olla iloinen vielä vuosia. 

Muutenkin Lilystä on tullut iloisempi ja se ihan selkeästi nauttii elämästään. Ei sitä ole millään tavalla haitannut kisakenttien taaksejääminen. Se nauttii elämästään täysin rinnoin, ja alkaa todellakin saada ns. vanahn koiran vapauksia. Se vaan on niin minun mieli. Ollaan hitsauduttu niin rautaiseksi tiimiksi, että kumpikin tietää jo pienestäkin eleestä mitä toinen on mieltä, mikä painaa ja mikä ilostuttaa elämää. Lystin kanssa ne on kyllä myös niin parhaat kaverit, ja ne nauttivat niin paljon toistensa seurasta. Ja tämä on asia josta olen erittäin iloinen. Koska Lily todellakin ansaitsee sen parhaan ystävän.

Ensi vuonna keskitytään makaamaan sohvalla sylikkäin, nautitaan elämästä ja ehkäpä korkataan vielä EVL. Tai sitten ei. Enää ei kyllä ole mikäään veren maku suussa, että pakko saada vielä se ja se tulos. Nyt keskitytään siihen että kummallakin on hauskaa, niin treeneissä kun treenien ulkopuolellakin. Koska kyllähän tuo tittelirivi on jo aikamoinen, joten nyt on aika antaa tilaa muillekkin asioille 💗

Lystin vuosi 2018:

Lystin vuosi taas on ollut hyvinkin erilainen kun Lilyn. Kisakentillä ollaan kyllä käyty, ja tuloksiakin sieltä on tullut. Mutta onneksi olen pystynyt pitämään pääni kylmänä, ja olen ihan selkeästi saanut sellaisen ns. näyttämisenhalun pois päästäni, mikä Lilyn kanssa on ollut. Ja se kyllä ihan selkästi on myös näkynyt. Kevät alkoi alokasluokan tokokokeella, ja minähän olin jo aikoja sitten päättänyt että Lystin kanssa mennään kokeeseen vasta, kun se on niihin valmis, ja että nyt ei haeta titteleitä, vaan kokeet ovat pelkästään tason tarkastusta. Ja se päätös on onneksi pitänyt. 

Seuraavana vuorossa oli BH, ja ajattelinkin että tänä kesänä me korkataan PK-puoli. Mutta toisin kävi, kun helle paukutteli yli kolmessakympissä, ja treenit jäivät todella vähäiseksi. Mutta silti olen ylpeä siitä, että vaikka pään sisällä olikin pieni ääni joka huusi "nyt sinne kisoihin" niin sain sen hiljennettyä ja todettua että koira ei ole vielä valmis, ja jätettiin kisaaminen suosiolla ensi vuodelle. Kerkeäähän tuota vielä sinne kisoihin sitten kun koira on valmis. Koska turhahan sitä on sen tittelin perässä juosta, sitä ei tule nimittäin saamaan ennen kun koira on valmis. Kyllä Lily ja aika moni muu koira on tämän todistaneet. Joten annetaan ruokaraivon kasvaa ja kehittyä, ja nautitaan matkasta, koska sitä se tuon koiran kanssa on. Nauttimista ja naurua. Ja välillä aikamoisia haasteita. Mutta niistä onneksi aina selvitään.

Käytiin myös alokasluokan tokosta hakemassa ykköstulos, ja nyt ollaankin keskitytty pistämään voittajaluokka pakettiin. Ja samalla ollaan tehty tottista paremmaksi, ja kyllä se alkaa aika hyvällä mallilla olemaan. Joten jospa ensi vuonna saisi sekä PK-puolen että voittajaluokan korkattua? Toki, ensimmäistä kerta vuosiin minulla ei ole virallista tokoryhmää, mutta enpä usko että se tulee olemaan ongelma, koska suurin osa meidän tottisryhmästä tekee kuitenkin myös tokoa. 

Paimennus on kuitenkin selkeästi se laji, josta Lysti nauttii aivan ylitse muiden lajien. Onneksi ollaan nyt saatukin käytyä koko vuosi aktiivisesti paimentamassa, ja siitä onkin sitten PAIM-E tuloksena. 

Ensi vuodelle tarkoitus olisi saada ykkösluokka korkattua, ja nyt pitäisi päästä käymään myös muiden luona paimentamassa. Syksyllä päästiin jo Lauran lampaille, ja yllättävän hyvin Lystillä meni niiden kanssa. Onneksi saadaan kuitenkin koko talvi paimentaa, joten mahdollisuudet tuohon ykkösluokan korkkaukseen ovat varmasti ihan realistiset. Iso kiitos vaan Riitalle, joka on on tuota raivopäätä jaksanut ohjata oikeaan suuntaan 💗 Koska täytyy sanoa että ei ole muuten paimennus tuon eläimen kanssa rauhallista ja seesteistä. Kyllä ollaan useampikin kirosana, aurauskeppi ja hermojen menetys nähty tuon lajin parissa. 

Arki Lystin kanssa on muutenkin alkanut rullaamaan, ja siitä on alkanut tulla tosiaan minun varjo. Se on aina valmis kaikkeen, mutta osaa myös todella hienosti rauhoittua. Ja sen kanssa on oikeasti ihan mielettömän hieno olla ja mennä, kun se osaa käyttäytyä niin fiksusti. Tulee edelleen toimeen kaikkien kanssa, sen kanssa ei paljon erikoisjärjestelyjä tarvitse tehdä. Ja sen kanssa ei kyllä vakavana pysty olemaan, vaan sen touhuille saa kyllä nauraa ihan koko ajan. Tylsyyttä ei kyllä myöskään elämässä ole ollut sen jälkeen kun tuo musta silakka meille muutti! 

Oma elämä vuonna 2018:

Tämä vuosi on ollut sellaista uuden opettelua, vuoristorataa, tunteiden kuohua ja henkistä kasvua, että ihan hengästyttää. Todella vaikea vuosi henkisesti, mutta toisaalta samalla niin vapauttava, monellakin tavalla. Ensimmäistä kertaa vuosiin vietin kokonaisen kesäLOMAN, sain ikioman kodin joka todellakin alkaa tuntumaan kodilta, ja mikä tärkeintä, olen saanut nukuttua paremmin kun vuosikausiin. Myös maha on kiittänyt stessin määrän vähenemisestä, ja vihdoin alkaa löytyä tasapaino jota on vuosia etsitty. 

Tänä vuonna on huomannut myöskin ystävien tärkeyden elämässä. On oikeasti ihan mahtavaa huomata, että kun itse alkaa kaatumaan, on aina joku joka ottaa kiinni. Koska onhan se ihan totta, että vaikeuksien edessä ne todelliset ystävät punnitaan. Olipa sitten kyse ihan mistä vaan. Aktiivinen negatiivisten ihmisten kadottaminen elämästäni on onnistunut erittäin hyvin, ja tällä hetkellä edes treeniporukassa ei ole yhtään ihmistä, jonka kanssa ei homma toimisi. Ja se on paljon se. Ei enää muuten pitkään aikaan ole vituttanut lähteä treeneihin. Ja pitkästä aikaa on siis ollut muutakin elämää kun vaan koirat ja niiden kanssa harrastaminen. 

Kesän yksi ehdottomia kohokohtia oli kyllä vuosien tauon jälkeen Ilosaarirock. Kolem päivää ihania ihmisiä, naurua, hyviä bändejä ja aurinkoa. Tänä vuonna on tullut tosi monesti sanottua, että jos nauru pidentää ikää niin miusta tulee kyllä tosi vanha. Kuten ehkä kuvista näkee? On tullut ajettua bussilla, kerätty ajatuksia mökillä, katseltua tähtitaivasta, huomattua miltä näyttää kun ensilumi leijailee maahan, kun aamu-usva nousee auringon kanssa.

Ja toki, tulihan myös käytyä Tavastialla, joten sekin paikka on nyt nähty. Ei ehkä ollut ihan sellainen paikka mitä olin kuvitellut, mutta onneksi hyvä musiikki ja seurakorvaa paljon muuta?

Ja sain tänä vuonna myös todistaa pienen ihmisen syntymän, josta tulikin minun kummilapsi. On ollut kyllä ilo saada seurata vierestä pienen ihmisen kasvua ja kehitystä! Eipä sitä silloin ABC:n kahvipöydässä uskonutkaan mitä siitä "työhaastattelusta" tulisikaan? 

Onhan tässä elämässä myös katsottava eteenpäin, ja ehkäpä aika on nyt kypsä myös ihan uudenlaisen suunnan ottamiseen? Päästettävä irti vanhasta ja uskallettava hypätä? Koska on se tänä vuonna nähty, että aina joku ottaa kiinni. 

Joten jos viime vuonna tähän aikaan elämä oli ihan täyttä paskaa ja tuntui että mistään ei tule mitään, niin vuodessa elämä on tehnyt täydellisen kärrynpyörän ja nyt elämä onkin itse asiassa ihan minun näköistä. Kaikkine iloineen ja suruineen. Ja jos vuosi sitten tuntui, että ei ole mitään syytä nousta sängystä, niin nyt pienellä painostuksella sieltä nousee ihan mielellään. Toki edelleen kuuden torkun jälkeen 😂

Joten näiden tunnelmien siivittämänä toivotan kaikille oikein ihanaa joulua ja toivottavasti ensi vuosi tulee olemaan täynnä iloa ja onnea 💝 

Paluu normaaliin?

Nyt alkaisi olla koti kodin näköinen, ja vihdoin ja viimein pääsisi ehkä kohti normaalia arkea. Treenit on sujuneet erittäin hyvin, kiitos mahtavan treeniporukan ja parin koulutuksen, jossa ollaan ratkottu meidän ongelmia. Ensimmäisenä oli pitkästä aikaa tokokoulutus, johon kouluttajaksi tuli Wirneen Nyt On Nappiosuman omistaja Mari Jääskeläinen. Pohdittiin siinä minun ongelmaa opettaa koiralle kaukoja. Sillä olen onnistunut myös Lystin kaukot sekoittamaan todella pahasti. Olen jo pitkään ihastellut Sannin kaukoja, ja miettinyt että onko minun helpompi opettaa koiralle etujalkakaukot, kun se Lystin pylly on suoraan sanottuna aika hmmm... eläväinen. Mari näytti Sannilla kuinka on alkanut niitä opettamaan, ja käytiin hieman alkuopetusta läpi Lystin kanssa. Lilyn kaukoja ei tietenkään lähdetä muuttamaan yhtään mihinkään, mutta itse asiassa Mari huomasi virheen minun palkkauksessa, ja heti kun aloin palkkaamaan koiran niin, että menen sen vierelle, se alkoi tekemään liikkeet oikein. Tai siis oikeammin. Jäinkin nyt sitten pohtimaan noita Lystin kaukoja, koska tosiasiahan on se, että valitsimpa kumman tavan vain, niiden kisavalmiiksi saaminen vaatiin ihan hitosti hommia.

Koulutuksen lopuksi serkukset pääsivät vielä lyhyesti yhdessä rallaamaan. Kyllähän nuo sukulaisiksi todellakin tunnisti! Kuvassa siis vasemmalta oikealle Herja (W. Qluisa Qperkeikka), Lysti ja Sanni (W. Nyt On Nappiosuma). Ja voihan hitsi miten kesäiseltä tuo kuva näyttääkään! Tahtoo skipata tän talven ja hypätä suoraan kesään!


Seuraava koulutus olikin ihan muutaman viikon päästä, ja kouluttajana toimi Riikka Railo. Tämä taisi olla kolmas vai neljäs kerta, kun Riikka tulee Joensuuhun koulutusta pitämään, ja viikonloput ovat perinteisesti olleet äärettömän hauskoja ja opettavaisia. Ja ei Riikka kyllä nytkään pettänyt odotuksia, ja itse asiassa minun ei ollut tarkoitus edes ottaa Lilyä mukaan, koska eihän me tottiksella tehdä mitään. Mutta eihän se nyt niin mennytkään. Juttelin Riikan kanssa Lilystä, ja kerroin että meillä suurimpia harmaita hiuksia aiheuttaa tällä hetkellä se ns. vitunkierto. Riikkaa alkoi heti kiinnostamaan että mikäs se sellainen liike on, ja kukaanhan ei ikinä arvaa kuinka tämä päättyi? No Lily haettiin kotoa ja alettiin kouluttamaan sille vitunkiertoa.

Meillähän on siis ollut se ongelma, että koska hyppy ja kapula, niin se täytyy hypätä ja hakea. Ei muuten auta yhtään mikään siihen, että saadaan koira kiertämään JA sen jälkeen vasta hakemaan se kapula JA hyppämään ns. väärinpäin. No kuten näette, nytpä sitä kierretään ihan innolla. Viikonlopun aikana saatiin Lily todella älyämään tuon liikkeen idea. Ette muuten usko millainen työvoitto tuo minulle oli!

On muuten jännä, kun aika usein tokoihmiset ovat sitä mieltä, että pk-ihmiset eivät osaa kouluttaa tokoa, ja päinvastoin (toki niinhän itsekkin ajattelin). Ja nyt sekä ohjattu nouto että vitunkierto on korjattu ihmisten toimista, jotka eivät itse liikkestä ole koskaan kuulleetkaan. Meillähän on myös Poksin hallilla sääntö, että tottisvuorolla ei saa opettaa tokon liikkeitä. Ymmärrän kyllä ruudun ja muutaman muun liikkeen, mutta olen nauranut tälle säännölle. Koska periaatteessa sinähän et saisi opettaa koiralle kun A-estettä, metristä estettä täysikorkeana sekä eteenlähetystä. Koska kaikki muut liikkeet on kutakuinkin samoja kun tokossa. Ja varsinkin koulutusvaiheessa on kyllä pirun vaikea mennä sanomaan, kumpaan lajiin opetat temppuja. Mutta näillä mennään, ehkä joskus ihmiset suhtautuvat toisiin lajeihin avarakatseisemmin? Mutta tätä en nyt yhtään enempää ala kyllä miettimään, tulee vaan paha mieli.

Mutta tytöillä ei ole paha mieli. Koska meidän kodissa pääsee juoksemaan rinkiä. Ja se on parasta. Joka aamu ekana syödään ja sitten aletaan riehua. Noi kaksi ovat kyllä niin hauskoja seurata. Niillä on ihan selkeästi niin hauskaa keskenään. Ja hyvin on tytöt kotiutuneet, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Myös oma mieli alkaa kotiutumaan Ylämyllylle, ja nyt kun suurimmat remontit ovat ohitse voi todellakin vaan nauttia olostaan. Ja ehkäpä kauan kadoksissa ollut treenimotivaatiokin alkaa pikkuhiljaa löytymään muuttokuorman keskeltä?

Ja sitten TK3:sen rivi, ollos hyvä!

Jaahas, nyt oli tullut tulokset Virkkuun, joten saan sieltä katsottua tulokset.

Paikkamakuu 8: Ei noussut kun toisella käskyllä istumaan, mutta en ainakaan kuullut että olisi yhtään piipannut. Joten sehän meni vallan mainiosti!

Seuraaminen 7,5: Siellä meidän perusvirheet, eli pysähdyksissä ei istu ja hieman painaa sekä kontakti hieman katkeilee. Mutta iloisesti teki, tunsin hännän heilumisen välillä. ja sehän se on meillä pääasia.

L 8: Tässä en kyllä muista edes mistä nuo pisteet lähtivät?

Luoksetulo 7: No kappas kepposta, hieman taas ennakoitiin ja siksi vauhti oli TODELLA hidas. Tähän täytyy kyllä nyt keksiä joku kikkakolmonen että saa vauhtia EVL:ään. Koska tuolla ennakoinnilla ei tule kyllä siellä paljon pisteitä ropisemaan.

Ruutu 10: Ja sitähän se oli. Lily oli ihan liekeissä, ja kun kävelin lähelle näin että ihan nyki kun odotti luoksetulokäskyä. Tämän olen kyllä opettanut sille todella hyvin. Nythän se alkaa sitten se merkittömän merkin opettaminen, mutta onneksi tästä liikkestä muuten koira tykkää ihan älyttömän paljon, helpottaa ihan varmasti opettamista.

Ohjattu noutaminen 9: Tattadaa, voitteko uskoa, minpä näin Lilyn laukkaavan! Jokohan nyt voisin alkaa pikkuhiljaa uskomaan että tämä oikeesti alkaa olla yksi Lilyn lempiliikeistä?

Tunnari 8: Ei yhtään ahdistusta, reippaasti etsi kapulan, toki tarkisti kaikki muutkin, mutta sieltä se vaan sen oikean toi miulle asti. Aivan huikeeta. Mutta ei vieläkään kuulu Lilyn lempiliikkeisiin. Sen kyllä huomasi.

Kaukot 7: Ihan selkeä ero jo edelliseen kokeeseen, eli treeni on tuottanut tulosta. Toki edelleen liikkuu ja on tosi epävarman oloinen, mutta ihan selkeästi treeni tuottaa tässäkin tulosta. Mietin että jos nyt hetkeksi palaisi alkutekijöihin ja laittaisi sen laudan hetkeksi muistuttamaan oikeasta paikasta. Ja tuo Marin vinkki palkkaamisesta otetaan kyllä todellakin käyttöön. Ja ne takapääjumpat. Mie meinasin että taidan nyt ottaa parin viikon iltakuurin noista kaukoista, koska niitä voi vallan mainosti tehdä kotona.

Metalli 9: No hih heijaa, koirahan yritti varastaa metallinoutoon. Onneksi ennen kun liike alkoi. Joten intoa oli kyllä hakea kapula, todellakin. Tästä olen NIIN onnellinen, että tämä liike on nyt lopullisesti ohitse. Minusta on aina niin kauhea laittaa koiraa hakemaan superkylmää metallikapulaa. Nytkin se oli tosi kylmä. En yhtään ihmettele jos ei koira oikein tykkää asiasta?

Ja kokonaisvaikutus 8, vaikkakin tosiaan voisin hillitymmin kehua koiraa. Jep jep. Myönnän, vedin ihan tarkoituksella yli. Mutta se kannatti. Todellakin.

Ja nyt tosiaan sitten seuraavana nokka kohti EVL:ää. Hui kauhistus. Ja toisaalta VIHDOINKIN! Koska nuo voittajaluokan liikkeet on vaan niin jo nähty. Ihan ärsyttää että nyt ne pitäisi sitten Lystille kasata. Onneksi sillä on jo paljon pohjia liikkeisiin tehty, joten ei luulisi olevan niin iso juttu kun mitä Lilylle. Edelleen kyllä tykkään siinä mielessä näistä uusista säännöistä, että ne menevät oppimisen kannalta kauhean hyvin. Jokohan parin kk päästä uskaltaisi kummallekkin pitää kisanomaisen treenin jossa saisi katsottua kuinka valmiita oltaisiin seuraavaan koitokseen?

Ja siis vielä pari viikkoa sittenhän olin sitä mieltä että jätän tokon kokonaan, kun en jaksa enää treenata. Mutta onneksi siitä suosta on taas päästy yli. Joten mikäli joku blogini lukija on treeniseuraa vailla, niin saa hihkaista, sillä nyt kun maastokausi alkaa vedellä viimeisiään on taas huomattavasti enemmän aikaa tokolle.

Nyt olisi rivi täydellinen!

Elikkäs nyt on kolmoset joka lajista jota olemme kisanneet Lilyn kanssa, kuin huikeeta! Eli  💓 FI KVA JK3 HK3 EK3 TK3 💓 Of Gurrent Extreme Evita. Kyllä se vaan tuon koiran kanssa ei mikään noista kirjaista tai numeroista ole tullut helpolla, mutta kyllä se onnistuminen sitten tuntuu muuten oikeesti aika huikeelta! Vaikka täytyy myöntää että jälki- ja tokotulosten saaminen on ollut eniten harmaita hiuksia nostattavaa puuhaa. Mutta periksihän me ei tunnetusti anneta, vaikka tiedän useammankin henkilön joka on ollut sitä mieltä, että keskittyisi nyt tuohon nuoreen ja antaisi Lilyn olla eläkekoirana. Mutta olisitte nähneet sen tuolla kehässä! Kyllä siinä oli eläkeläisyys aika kaukana. Harmittaa kyllä että kerrankin suorituksesta ei ole videota, mutta se laitettakoon pääni surinan viaksi.

Koska tämä koehan ei siin todellakaan tullut hyvään aikaan. Ilmosin Lilyn kokeeseen jo ennen Pieksämäkeä, ja sen jälkeen mietin jotta nyt on kummallekkin aivojen nollaus tarpeen, ja päätin pitää viikon täyslevon treenaamisesta. Ja seuraavalle viikonlopulle olinkin jo sopinut reissun Etelä-Suomeen, joten Lily pääsi Jarnon luokse hoitoon. Ja että sen jälkeen oikein urakalla alettaisiin korjaamaan juttuja ja olinpa vielä koetta edeltävälle viikonlopulle ilmoittanut tytöt tokokoulutukseenkiin saadakseni viime hetken vinkkejä.

Mutta koska minun elämä aina hieman heittelee, niin toki löysin sitten vihdoin ja viimein oman asunnon, ja heti kun tulin Etelä-Suomesta, alkoi hillitön pakkaaminen ja se jatkui asunnon remontoinnilla. Kävinhän minä toki tuossa tokokoulutuksessa, mutta siitäkin menin suoraan asunnolle remontoimaan sitä. Ja siihen päälle vielä muutin Jarnon luokse viikoksi, koska entisen asunnon tavarat oli jo pakattu, ja tiesin että remontoinnissa menee todellakin aikaa. Joten Jarno hoiti koirat ja mie kävin siellä pääasiallisesti vain nukkumassa. Muutamana iltana otettiin kaukoja olohuoneessa, mutta periaatteessa yksiäkään kunnon treenejä ei edellisen kokeen jälkeen kerennyt olemaan.

Ja jotta tämä kurjuus maksimoitaisiin, niin tottakai olin sitten päättänyt tehdä muuton lauantaina heti kokeen jälkeen. Koska miksipä ei? Mutta koska Extreme vaatii aina extremet olosuhteet niin näinhän siinä kävi nytkin. Lilyllä oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa kehässä. Se palkkaantui erittäin hyvin sosiaalisesta palkasta (Tuomari kyllä huomautti suorituksen loputtua että muistathan koesäännöstä kohdan hillitty palkkaaminen), ei vajonnut kertaakaan omaan ahdistukseensa ja muutaman kerran minun piti jopa ihan aavistuksen laskea virettä, koska tiesin että sitten tulee rumaa jälkeä.

Osa-alueista sen verran, että kadotin sen hemmetin pistelapun ja näköjään häntärahaa ei ole vielä maksettu koska tulokset eivät ole ilmestyneet Virkkuun, niin ne avaan sitten kunhan saan faktaa tiskiin.

Ja kävipä vielä sellainenkin homma, että kun kävin kysymässä saisinko ostaa sen TK3-killukkeen, niin olimmepa saaneet vielä KP:nkin koska tulimme ensimmäiseksi luokassa! Joten saatiin vielä ruusuke matkaan. Kannatti siis käydä kysymässä killuketta. Joten tässäpä olisi virallinen kisakuva neidosta! On se vaan oikeasti aika huikea eläin. Eikä todellakaan päästä kuskia helpolla missään suhteessa. Mutta eipä tarvitsekkaan, tuntuupahan voitto sitäkin makeammalta.

Ihania kuvia tytöistä

Susanna sai hyvän idean, että Siiristä täytyisi saada poseerauskuvat yksivuotissynttäreiden johdosta, ja tartuin tuumasta toimeen ja pyysin Lappalaisen Tomia ottamaan kuvia meidän treeneihin. Tomin serkku Piia Kinnunen @piijjakinnunen kiinnostui myöskin ideasta ja tuli mukaan treenihin. Aiheena oli haku, ja täytyy sanoa että aikasta huikeita kuvia otti kumpikin kyllä koirista! Piia tekee kuvausta ihan siis rahaa vastaan, joten jos kuvat miellyttävät, voi Piialle laittaa viestiä ja sopia kuvausaikaa. Ihanasti kuvissa näkee tyttöjen eron luonteissa, nauroin ihan kippurassa näille kuville!

Kyllä siinä on kaksi niin erilaista mutta silti niin mahtavaa koiraa!

Mutta koska piti saada myös niitä poseerauskuvia, niin mentiin läheiselle hiekkakuopalle, ja kyllä täytyy sanoa että jos noista treenikuvista tuli hyvälle mielelle niin nämä taas herkistivät jotenkin aivan uskomattomalla tavalla. 

Kunnes pääsin Lystin kuviin. Herkkyys oli aika kaukana? 

 Halusin myös saada yhteiskuvan Lystin kanssa, jossa näkyisi uusi tatuointini. Ja sen todellakin sain. Täytyy sanoa että tässä kuvassa on todellakin sitä jotain. Niin upea yhteiskuva meistä kahdesta, että melkein kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. 

Ja mikäli ei ole muuta tekemistä, niin toki näitä kuvia löytyy aika reilusti vielä lisää:  

TÄÄLTÄ Piian ottamat kuvat

TÄÄLTÄ Tomin ottamat kuvat

Ei vieläkään ykköstulosta!

No Erkillä käytiin Pieksämäellä kokeilemassa, tulisiko se ykköstulos ja eihän sitä todellakaan saatu.

Paikkamakuussa oli kyllä hiljaa, mutta sivulle tuloon tarvittiin kaksi käskyä, joten siitä tuli 8. Seuraaminen onnistui tosi hyvin, siitä saatiinkin 8,5. Ällässä nollasi istumisen mutta ei onneksi haitannut koiran oloa, joten seisominen kuitenkin onnistui, ja siitä 7. Luoksetulossa ennakoi todella vahvasti ja siitä tulikin kutonen.

Ruutuun meni kovin hitaasti, joten siitä 8,5. Mutta ohjattu noutaminen onnistui todella upeasti, taisipa siellä palautuksessa näkyä jopa laukka-askel, joten siitä saatiin 9. Se alkaa nyt olla Lilyn mielestä tosi mukava liike, ja alkaa olla siinä todella varma. Mutta sitten se tunnari. Jäätyi aivan täydellisesti ja vaikka nosti oman kapulan, ei sitä millään halunnut tuoda minulle. Joten nollillehan se meni. Ja kaukot 5, koska ei vaan kyennyt nousemaan, liikkui ja oli muutenkin ahdistuneen oloinen. Ja menipä metallikin vitoseksi, kun oli niin kuin hidastettua elokuvaa olisi katsellut. Mutta jos jotain positiivista, niin ohjaajaa ahdisti huomattavasti koiraa enemmän.

Minua ahdisti oikeasti aika tosi paljon kokeen jälkeen, ja arvelin että nyt on kummallekkin aivojen nollaus ihan paikallaan. En viikkoon käynyt ollenkaan treenaamassa Lilyä, kun arvelin että nyt ollaan taas hinkattu ihan todella paljon liikaa. Koska olinhan ilmoittanut Lilyn kolmen viikon päähän Poksin hallilla järjestettyyn tokokokeeseen. Ajattelin että no, kaksi viikkoa on kuitenkin aikaa valmistautua, niin huiliviikko on ihan tarpeeseen.

Paitsi että elämähän ei mene niinkuin suunnittelee. Ja kahden viikon treenikuuri muuttuikin muutto- ja remonttihommiksi, jotka eivät nekään menneet ihan niinkuin oli suunniteltu, ja loppujen lopuksi koetta edeltävän viikon koirat olivat Jarnolla hoidossa ja mie paahdoin töissä ja asunnolla yrittäen saada remontin lauantaiksi valmiiksi.

Paitsi että olihan meillä tokokoulutus tässä välissä 🙈. Ja enpähän muuten muista milloin olisin mennyt tokokoulutukseen niin, että ajatukset ovat TÄYSIN jossain muualla kuin koulutuksessa. Ei muuten ollut hajuakaan mitä me meinattaisiin tehdä. Paitsi tunnaria ja kaukoja Lilyn kanssa. Lystiparka on joutunut ihan hunnigolle tässä syksyn aikana, kun en vaan ole saanut tuon avoimen luokan tuloksen jälkeen kasattua itseäni opettamaan sille voittajaa ja EVL:ää.

Koulutuksessa istuin koneella ja tein valmistelevia hommia muutaman viikon päässä olevaan MH-kuvaukseen, etsin netistä sopivia hyllyjä uuteen asuntoon ja en kyllä muutenkaan ollut todellakaan missään parhaassa treenimoodissa. Siksi ehkä saattoi jopa käydä niin, että osa opeista meni kyllä ihan kankkulan kaivoon, mutta mitä jäi Lilyn treenistä mieleen oli kaukojen palkkaus (vierelle) ja tunnarin teko ihan ns. vauvajuttuna, eli piilotettiin omaa kapulaa ja palattiin ns. alkeisiin.

Lystin kanssa pähkäilen edelleen niiden kaukojen kanssa, että teenkö sille etujalkakaukoina ne, kun jotenkin olisi niin paljon helpompi opettaa se kriteeri koiralle vs. takajalkakriteeri. Mutta sitä pähköilen edelleen, ja ehkä nyt olisi vaan aika nostaa itseään niskasta ja alkaa tehdä päätöksiä. Kouluttaja kyllä antoi todella hyvät vinkit opetuksen aloittamiseen, joten täytyy nyt miettiä asiaa. Kumpikaanhan ei tietenkään ole mikään helppo tapa, vaan vaatii ehkä aika monet olohuonetoistot. Mutta kunhan saan tämän muuttoruljanssin ohi, niin sitten täytyy tehdä ihan treenisuunnitelma Lystille, muuten me ei kyllä edistytä millään tavalla.

Koulutuksessa myöskin todettiin, että koira ei edelleenkään osaa erotella jääviä, vaan edelleen arpoo niitä. Joten tähän on nyt tultava loppu, katsotaan nyt kuinka se sitten tehdään.

Joten kokonaisuuten ihan kauhea surina päässä, kumpikin koirista on ihan hunningolla ja miun elämä ihan sekaisin. Kuin mahtavaa?

Voihan voittaja

Pinenstä se on kiinni, nimittäin se viimeinen ykköstulos. Joensuun kisan jälkeen mietin että mikä hitto meillä oikein mättää kun sitä ykköstä vaan ei tule. Ja koska rakastan tehdä taulukoita, niin tein sitten taulukon, johon listasin kaikki meidän voittajaluokan tulokset. Ja sieltähän ne ongelmakohdat alkoivat paljastumaan. Laskin, että jos aikoo saada voittajaluokasta ykköstuloksen, on kaikkien liikkeiden keskiarvon oltava vähintään 8.

Ja tästä taulukosta tulin siihen tulokseen, että meillä on  kolme liikettä, jotka ovat selkeästi alle keskiarvon. Eli ohjattu, tunnari ja kaukot. Sen jälkeen katsoin nuo liikkeet videoilta, että miltä ne ovat näyttäneet kisasuorituksena. Ja totesin että jaahas, meillähän on selkeä ongelma käsissä. Toki, sitä voi kysyä, miksi hitossa piti käydä kymmenen kisaa huomatakseen asia?!? Mutta tästä taas opimme jotain. Ja olisi muuten mukava kuulla, mikäli joku teistä tekee samanlaisen taulukon ja oppii myös asiasta jotain?

No mutta, mitäs sitä sitten tehdä näille liikkeille? Tunnari on mennyt treeneissä melko hyvin, joten mietin että mikä oikeasti asiassa voi sitten kisatilanteessa olla väärin? Ja totuus paljastuikin heti ensimmäisissä treeneissä. Olen sitten opettanut koirani etsimään minun hajuisista kapuloista eniten minulle haisevaa. Ja sitten kun siihen lyödään ne täysin hajustamattomat kapulat, niin koira menee epävarmaksi ja Lilyn kohdalla hommahan on siinä. Joten eikun faceen pyyntö, että olisiko kenellä kapuloita. Ja onneksi niitä löytyi! Kyselin kyllä treeniseuraakin, mutta tömäsin taas kerran tähän perijoensuulaiseen ongelmaan, eli treenataan luokka kerrallaan (ja kyllä, itse olen Lilyn kanssa tehnyt TÄYSIN saman virheen) ja ei juuri kukaan treenaa tunnaria.

No mutta sitten sain onneksi omasta huipputoko/tottisryhmästä apua, ja Katjan kanssa alettiin ongelmaa ratkomaan. Ja kyllä muuten oli vaikeata saada neitokainen ymmärtämään mitä siltä halusin. Mutta sitten tehtiinkin joka päivä tunnaria niin, että kertaakaan ne eivät olleet kapulat jotka olivat minun autossa. No sitten olikin muuten jo aika iso kassillinen käytettyjä tunnareita, mutta treeni todellakin auttoi, koska sitten koesuoritus olikin jo yksi meidän parhaita tunnareita ikinä.

Kaukoja ei saatu vielä tuohon kokeeseen korjattua, mutta kyllä nekin olivat jo paremmat. Ohjattu on edelleen meille sellainen liike, jota täytyy koko ajan treenata. Nyt otettiin myös ruutu ja L ohjelmistoon, ja kyllähän se vaan on niin että Lily osaa teknisesti kaikki liikkeet, mutta heti kun sen mielentila laskee, niin laskee myös kisoissa saadut tulokset. Mutta tässäpä näette miltä kokonaisuus näyttää kuukausi edellisestä kisasta:

Eli aika hurja ero, 232,45 keskiarvosta 256,8 keskiarvoon. Eli kohta aletaan todellakin olla siinä ykköstuloksessa kiinni.

Tuomarina kisassa oli Heli Kelhälä, ja muuten mehän vielä voitettiin meidän luokka! Helin kanssa olen jonkun kerran vuosia sitten käynyt treenaamassa, ja olen aina tykännyt hänen tyylistään toimia koirien kanssa. Hänen kisassaan en ole ennen käynyt, mutta tykäsin kyllä kovasti Helin tyylistä. Ja mitä katsoin hänen arvosteluaan, niin linja kyllä piti hyvinkin erilaisilla koirilla. Otti pisteitä siitä mistä pitikin, mutta ei todellakaan nillittänyt turhanpäiväisistä. Eikä todellakaan ollut mikään pisteautomaatti. Ja ihanasti tsemppasi esimerkiksi alokasluokan koirakoita, joilla ei homma mennyt ihan kuin strömsössä.

Mutta nyt vaan uutta matoa koukkuun, ja seuraava kisakin tuli jo varattua heti kisapaikalla, eli lauantaina mennään Pieksämäelle katsomaan, onko Erkki Shemeikka edelleen sitä mieltä että Lily on hieno koira. Meidän ensimmäinen tokotulos on siis Erkiltä.

Ja mikäli jollakin on nyt tarvetta isolle kassilliselle tunnarikapuloita, niin niitä nyt löytyisi. Vaihtarina ottaisin mielelläni kassillisen vähän käytettyjä kapuloita!

Pitkä kuuma kesä ja mä aioin elää sen?

Ihana kuuma kesä taitaa nyt olla takanapäin, ja ensimmäistä kertaa vuosiin pidettiin kesä ihan todellakin lomailuna. Koska Lily ei enää tarvitse kun mielenvirkistystä ja Lysti on siinä vaiheessa koulutusta että ei vielä mielestäni kestä kuuman kelin treeniä, emme heinäkuussa treenanneet kun tokoa, ja muutama esineruutu tuli ainoastaan tehtyä. Samalla toki haikeana jouduin toteamaan, että tämän vuoden kisatavoitteet PK-puolella saadaan unohtaa. Mutta toisaalta, ei kyllä harmita yhtään koska saatiin olla mökillä, nauttia auringosta, viettää täydellisiä vapaapäiviä nukkumalla pitkään ja minä pääsin Ilosaarirokkiin. Viime kerrasta taisikin olla lähemmäs 10 vuotta! Taisin kyllä käydä muutamalla muuallakin keikalla, ja vielä pari keikkaa olisi edessäpäin. Seuraavana suunnitelmissa olisi päästä Tavastialle, koska onhan se aika legendaarinen paikka Suomen musiikin historiassa. Pääsinpä muuten kerran ns. tanssilavallekkin, toki Huhmarille mutta silti!

Kuvissa on liperiläistä rokkia Six Machinen keikalta, That Moonage Voodoo jota on nyt päässyt jo parikin kertaa tänä vuonna kuuntelemaan ja Slow Down Trio Feat. Paula joka kerrankin soitti sellaiseen aikaan sellaisessa paikassa että pääsin kuuntelemaan. Muutama vuosi tuossa onkin mennyt että sitä pääsin kuuntelemaan. Todella huikeita keikkoja, paljon ystäviä ja erittäin paljon naurua. Mitäpä sitä muuta kesältä voisi toivoa?

Toki, saatiin toko paljon paremmille kantimille ja siitä tuloksena olikin Lystin AVO-ykkönen, ja tottis alkaa myös olla jo aika todella hyvällä mallilla. Nyt on syksylle tulossa vielä muutama koulutus asiasta, ja epäilen että ensi kevät kun koittaa, alamme senkin puolesta olla valmiita kisakentille. Lilyn kanssa tein taulukon, johon kirjasin meidän kaikki voittajaluokan tulokset ja tein niistä yhteenvedon, ja huomasin siellä selkeät ongelmakohdat. Katsoin myös koneelta meidän kisasuorituksia ja huomasin sielläkin useamman ongelmakohdan joka toistui lähes jokaisessa kisassa. Niitä on nyt työstetty todella aktiivisesti. 

Huomasin mm. että Lily osaa tunnarissa etsiä minun palikoista sen eniten minulle haisevan, mutta kun kapulat ovat jonkun muun, menee se todella epävarmaksi. Onneksi sain nyt täysin hajustamattomia kapuloita, ja ollaan aletttu nyt korjaamaan tuota ongelmaa. Myöskin kaukoissa olin jotenkin omalla käytökselläni saanut koiraa paineistettua, ja sitäkin olemme lähteneet nyt korjaamaan, ja ainakin treeneissä tuloksia on todellakin tullut. Ääntely toki tuli taas korjausten myötä esille, mutta yllättävän helposti se on nyt myös alkanut jo laantumaan. Sunnuntaina starttaammekin Lieksassa tokokokeessa, ja toivotaan että nyt nämä korjaukset näkyisivät nyt myös kisasuorituksessakin. 

Lystin maastoihin ollaan saatu elokuun aikana edistystä todella reilusti, ja niissäkin näkyy se sen 10+ oppilaan yrittäminen. Hakuradalla olemme nyt tahkonneet radalla risteilyä, ja se on ollut kyllä tuon työnarkomaanin kanssa aika mielenkinntoista, ja kasvattanut taas minun hermorakennetta aika tavalla. Lystin kanssa vaan pitää olla niin kovin selkeä, ja osata kertoa sille just eikä melkein mitä pitää tehdä. Ja kun siinä onnistuu, niin sehän tekee. 

RyhmäRämä purkamassa hakurataa

Esimerkkinä parit viimeiset treenit. Ollaan siis nyt opetettu sille, että laatikko pitää tehdä, vaikka siellä ei ukkoa olisikaan. Koska Lystihän todellakin tietää onko siellä metsässä ukkoa vaiko eikö siellä ole. Siinä suhteessa sillä on kyllä yhtä hyvä nenä kun mitä Lilyllä. No sitä olemme nyt sitten junkanneet, että käteni osoittamaan suuntaan 50m ja sitten etenet alueella. No oli se jotain tästä treenistä muistanut, sillä nyt viimeisimmässä treenissä oli jo etukulmasta menossa 200m päässä olevan maalimiehen luo. Sain sen kuitenkin käymään etukulmassa mutta kun lähetin toiselle puolelle, Lysti oli täysin sitä mieltä että nyt minä sen otan ylös. Veti korvat kiinni päätä ja painoi ukon luo. Tuli rullan kanssa, ja koska en todellakaan halua sillä moista käytöstä vahvistaa, otin rullan suusta ja lähetin uudelleen toiseen etukulmaan. Parin epäonnistuneen piston ja yhden valeilmaisun jälkeen koira luovutti, ja kävi nostamassa muut maalimiehet ja tekipä jopa hyvän tyhjän laatikon sinne puolelle missä tuo ukko oli. Mutta olisittepa nähneet sen ilmeen kun totesin että nyt saat käydä sen ukon nostamassa. Sinne meni kun viitapiru, eli ei todellakaan ollut ottanut itseensä siitä, että ei saanutkaan palkkaa siitä ekasta löydöstä. Kyllä siitä vielä tulee todella hyvä koira tuossakin lajissa, ja jotenkin on vaan niin mukavaa treenata tuollaisen koiran kanssa. 

Läheisyys lämmittää kun ulkona on +32

10+ oppilas 

Lily on haussa oppinut nyt yliheitot, ja se vaan niin nauttii joka kerta kun se pääsee juoksemaan metsään. Se on todellakin sen lempparilaji. Harmi sinällään, kun hausta ei ole tuollaista FH-jälki tyyppistä ilman tottista tehtävää lajia! No mutta eipä sillä, ihan meillä on hauskaa metsässä ilman kisatavoitettakin. Koska siis toi koira vaan on niin huikea kun se menee metsässä!

Mutta nyt kohti uusia tuulia ja toivotaan että syksy kestäisi pitkään, niin voitaisiin maastoja treenata jotta ensi kesänä voisi sitten lähteä tuon silakan kanssa korkkaamaan kisakentät!

Hei hei AVO, tervemenoa voittajaan!

Voittajan on helppo hymyillä?                     

Lauantaina oli oman seuran järjestämä tokokoe, ja vaikka jotenkin tuntui että ei me vielä Lystin kanssa sitten kuitenkaan olla valmiita avoimeen luokkaan, ajattelin että eiköhän me se kuitenkin selvitetä. Tämän vuoden tavoitteenahan meillä siis oli saada ykköstulos tokossa sekä alokkaasta että avoimesta, ja siinähän ne tavoitteet on nyt sitten saavutettuna.

Ikuisuusongelmahan meillä on se, että ei päästä treenaamaan niin paljon kisanomaista, kuin mitä haluaisin, ja esimerkiksi paikallaistumista kisanomaisena ei olla taidettu saada tehtyä ollenkaan, koska ei vaan löydy tarpeeksi koirakoita ja siihen vielä sitä liikkuria. Saatiin tehtyä pari istumista ennen kisaa niin, että meidän muut ryhmäläiset olivat koirien vieressä ja palkkasivat, mutta 25m matkalla niin että kaikki muut olisivat myös paikallaan istumassa ei olla tehty kertaakaan.

Tuomarina kokeessa oli Anne Nokelainen, ja olimme ainoana avoimessa, joten saimme kaksi nollakoiraa istumaan kaveriksi. Toisella puolella ollut koira nousi ja lähti heti omistajansa mukaan, ja ohjaaja kävi sen laittamassa paikalleen. Ja toisella puolella oleva koira meni vähän ennen loppua maahan, mutta Lysti vain tiukenti pyllynsä paikkaa ja siitä saatiinkin 10.

Ruutu meni perhosen syönnin jälkeen ihan tosi hienosti, siitä 10. Seuraavana liikkeenä oli liikkeestä istuminen, joka näppärästi nollattiin koska koira jäi seisomaan. Se ei vaan edelleenkään osaa erotella noita liikkeitä. Kaikkien likkeiden välit olivat aika kauheita, kun en meinannut millään saada koiraa perusasentoon. Niitä pitää nyt todellakin alkaa treenaamaan. Kaukoissa jouduin antamaan ylimääräisen käskyn, mutta muuten koira teki tosi nätisti hommia, siitä 7.

Hypyssä ei ollut mitään muuta kuin hieman vino perusasento, joten se oli sitten 9. Nouto oli tosi hyvä, mutta olisi saanut tulla loppuun asti samalla vauhdilla, nyt rupesi himmaamaan jo melkein puolessa välin vauhtia. Siitä kuitenkin 9. No ja sitten tuli se oikea liikkestä seisominen, ja se meni itse asiassa paremmin kuin edellinen, joten siitä saatiin 10. Sitten luoksetulo, jossa eteentulo oli kyllä aikamoista kuraa, ja ei tullut kunnolla sivulle. Eli siitä 7. Vauhti onneksi oli loppuun asti hyvä.

Seuraamisessa omistaja teki TAAS saman virheen, eli ei muistanut että Lystin täyskäännös on eri kun mitä Lilyn. Mutta tykkäsin kovasti koiran asenteesta, nyt vaan pitää saada nuo rytminvaihdokset sulaviksi, niissä jotenkin koira joka kerta hajosi. Mutta siitä kuitenkin vielä 8. Ja merkin kierto oli taattua Lysti-laatua, eli siitä 9.

Joten kokonaispisteet 262, 1-tulos ja 1-sija. Ja täytyy taas kerran sanoa, että on tuon koiran kanssa vaan ihan huikeeta mennä kisoihin. Koska se on vaan niin hyvänmielen koiruus. Ja koska Sarianna oli niin ihana ja kuvasi suorituksen, niin tässäpä se nyt sitten olisi!

Niin ja tiistaina kävin sitten ottamassa myös Lystin kuvan ihooni. Oli jotenkin kauhean vaikea löytää siitä juuri sellaista kuvaa, joka täysin kuvastaisi tuota pikkusilakkaa, mutta lopulta Tomi auttoi minua ja saatiin otettua juuri sellainen kuva jota olin ajatellutkin. Jenny otti ensimmäisellä kesäleirillä Lystistä supertyttölentokuvan, ja sen olen aina halunnut saada tatuoinniksi. Mutta se, kuinka nämä kuvat saataisiin yhdistettyä yhdeksi kuvaksi? No vastaus kysymykseen onneksi tuli melkein heti kun menin suunnittelupalaveriin tatuoijan, Hexed Inkin toimistoon. Ja tälläinen siitä nyt sitten tuli, laitan vielä uuden kuvan kunhan on parantunut! 

PAIM-E BH Wirneen Lystikäs Lipsuttaja

Tästä se alkoi, Lysti ekaa kertaa lampailla

Nytpä olisi yksi titteli taas ansaittu Lystille. Silloin kun kävin pennun Lauran luota hakemassa, totesin että harmi kun ei päästä paimentamaan, mutta lupasin että käyn minä sen verran että saadaan kuitenkin katsottua onko niitä ominaisuuksia koiruudella olemassa. Ja tuntuihan noita olevan?

Iso kiitos tästä tittelistä kyllä kuuluu Riitalle, joka viikosta toiseen on jaksanut auttaa meitä Lystin hieman yli-innokkaan paimennustaipumuksen kanssa. Ei nimittäin ole helppoa ohjata koiraa, joka on paimenessa toisaalta niin kovin herkkä ja toisaalta niin kovin kova. Yllättäen tässäkään lajissa Lystillä ei vaan ole sellaista kultaista keskitietä, vaan kaikki tehdään TÄYSILLÄ. Mutta on se vaan niin hauskaa, kun on koira joka todellakin nauttii tekemisestä. Ja antaa ihan kaikkensa. Vauhtisilakka!

Kesäloma alkoi siis Aussieyhdistyksen paimennuskoulutuksessa, jonka järjestin Kerimäellä. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt kun ollaan menossa kokeisiin, kokeillaan sitä ns. kisaradan tyyppistä suoritusta. Ja olinkin ihan varma, että hyvinhän se sujuu, kun nyt on kaikki sujunut niin mallikkaasti. Joten koira autosta ja aitaukseen. Jossa koira räjäytti koko lauman ja oli ihan sekopäinen. Joten eikun koira autoon ja ranteita viiltelemään. Kasasin hetken itseäni ja menin sitten kuuntelemaan, että mitähän hittoa sitä sitten keksittäisiin.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

Marika sanoi, että mitäpä jos kokeilisin sitä, että heti kun koira tekee tyhmyyksiä, se vietäisiin autoon, otettaisiin yksi koira välissä ja uudelleen? No sitähän sitten kokeiltiin, ja onneksi oltiin nyt koulutuspäivässä jossa hyvin pystyttiin moinen harjoitus tekemään. En enää muista, kuinka monta kertaa mentiin aitaukseen ja sieltä pois, mutta kertoja oli monta. Loppupäivästä koira kuitenkin uskoi, että ehkpä on vaan parasta kuunnella minua ja lopettaa turhanpäiväinen touhuaminen, ja päivän viimeinen kerta päättyikin siihen, että saimme todellakin mentyä aitaukseen, koira odotti nätisti ja vasta käskyn saatuaan lähti liikkeelle. Ja vaikka olinkin erittäin tyytyväinen tähän, kyllä silti ihan aavistuksen verran harmitti, kun tälläisestä asiasta täytyy keskustella. No toki, tuo koirahan vaatii muutenkin täysin mustavalkoisen kohtelun, ja paimennuksessa se todellakin on niin tärkeää. Joten kyllähän tuo päivä oli itsellekkin todella opettavainen. Täytyy oikeasti muistaa että tuolle koiralle kun antaa pikkusormen, se vie varpaita asti koko kropan.

Sunnuntaina keskustelun aiheena oli kuljettaminen, ei pyörittäminen, koska se olisi ollut Lystin mielestä parasta ikinä. Ja taas viiltelin autolla ranteitani. No mutta, toisaalta mietin sitä, että mieluummin sitä ajatusta on liikaa, ja sitä joutuu kanavoimaan, kun se että sitä ei ole ollenkaan. Ja onhan tuo Lysti oikeasti aika lystikäs myös paimenessa, ei sitä pienet jutut kyllä siellä hetkauta.

Osaa se välillä rauhoittuakin

No onneksi oli siis kesäloma, joten sittenpä ajeltiinkin Kerimäelle ihan useamman kerran, jotta saatiin koira taas takaisin ruotuun. Ja hyvinhän siinä onnistuttiin, jos viimeisissä treeneissä meni 10 minuuttia ja koira oli tehnyt tasan oikein koko homman. Tiesinhän toki, että ei se vielä ole täysin valmis kokeisiin, mutta kuitenkin jonkinlaiset valmiudet asiaan todellakin olivat olemassa.

Aamulla oltiin ensimmäisenä koirakkona, ja hieman hirvitti kun ei ollut yhtään nähnyt mihin niillä lampailla oli halu mennä, ja ei ollut jotenkin saanut yhtään valmistautua suoritukseen. Mutta niillä mentiin mitä oltiin opeteltu, ajattelin. Pyöröön meno onnistui todella hyvin, koira kuunteli hyvin ja saatiin lampaat aitauksesta, harmi vaan kun pienen minun tekemän virheen vuoksi ne toki karkuutettiin isompaan aitaukseen. Mutta hyvin ne saatiin haettua, ja päästiin seuraavaan aitaukseen. Ja siitä seuraavaan ja siitä isolle pellolle.

Isolla pellolla ei olla ennen oltukaan, ja sen kyllä huomasi, koska koiran kierrokset nousivat ihan selkeästi, ja alkoi enemmän pyöriä lauman ympärillä. Ihan selkeästi sillä on edelleen sellainen +10 oppilaan sydrooma, ei raukka ymmärrä että se 10 riittäs vallan mainiosti 😂 Tien ylitys onnistui vallan hyvin, sain koiran toisella yrittämällä pysähtymään nätisti ja pitämään lampaat paikallaan, ja kukaan ei jäänyt auton alle. Laidunnuksessa minulla oli hieman ongelmia päästä koiran taakse, mutta siitäkin selvittiin. Ja sitten vaan kauhean nopeasti takaisin pyöröön, paluumatka onnistuikin paljon hienommin kuin mitä menomatka. Viime hetken sydämen tykytykset tarjoili yksi itsepäinen lammas, joka ei millään olisi suostunut menemään pyöröön, mutta jos jotain olen saanut Lystille opetettua, niin se on rauhallinen seuraaminen minun vierellä, ja sillä lailla saimme viimeisenkin kadonneen lampaan pyöröön ja koe oli ohitse. Ja tuloksena tosiaan PAIM-E! Ja koska olen tälläinen tilastoja rakastava ihminen, oli pakko käydä katsomassa paljonko paimennusksen esikokeen suorittaneita aussieita on ollut, ja itse asiassa määrä yllätti erittäin positiivisesti. 68 kokeeseen osallistunutta koirakkoa, joista 9 ei ollut saanut vaadittavaa tulosta. On ihan mahtava että aussiet osallistuvat näihin rodunomaisiin kokeisiin!

Sunnuntaista käteen jäi erittäin hyvä ja opettavainen treeni, jossa sain koetilanteessa kerrottua koiralle, että hölmöily ei kuulu tähän lajiin, ja siitä olin erittäin tyytyväinen! Kyllä me ensi kesänä jo päästään todellakin ihan oikeasti korkkaamaan nuo kilpaluokat, mikäli sama kehitys jatkuu koiralla. Ja miksipä ei jatkuisi? Nyt pidetään pieni tauko paimennukseen, jotenkin tuo kisa oli minun hermorakenteelle ihan liikaa. Onneksi paimennus ei ole pelkkää kisaan valmistautumista, niin ei tarvitse sitä ajatella, on ihan mahtavaa kun on kerrankin laji jossa ei mennä eteenpäin vain kokeita ajatellen! Ja iso kiitos Aijalle, jonka ottamia nämä paimennuskuvat tuota ekaa lukuunottamatta ovat!

Syvä hiljaisuus

Saatiin peruutuspaikka Pieksämäelle Heli Herrasen tuomaroimaan tokokokeeseen. Ja tavoittena oli täysin hiljainen koira. Viime koehan meni hyvin, saatiin ykköstulos, mutta tulihan siellä se yksi äänähdys eikä koirakaan kovin rento ollut. Mutta silti, toi koe kertoi sen, että ollaanoikealla tiellä. Joten jatkettiin treeniä samalla tavalla, ja nyt se alkaa siirtymään myös koetilanteeseen, mikä on AIVAN HUIKEAA! Toisaalta nauratti kyllä aika kovasti, että vaikka ei saada tulosta, oon silti tosi onnellinen. Mutta eihän ne pisteet aina kerro kaikkea?

Sillä nyt KOKO suoritus on täysin hiljainen. Eikä koiralla ollut ajatustakaan äännellä, mikä oli kyllä aivan huikeaa. Ja mistä olin erikoisen ylpeä, oli se, että koira teki KAIKKI perusasennot. Jopa seuraamisessa. Luoksetulossa ennkoi vahvasti pysäytystä, mutta siinä olenkin nyt vahvistanut sitä, ja nyt täytyy siis jatkaa samalla tavalla, mutta kuten nyt ihan kaikkeen, niin on saatava virettä nostettua. L oli seuraava liike, ja siinä koira ei mennytkään maahan, mutta muuten teki jopa melko hyvässä kontaktissa koko suorituksen. Ohjatussa noudossa oli tarkkavaisena koko alun, ja seuraamisessa piti melko hyvin kontaktin. Lähti laukalle kapulalle, mikä oli todella hienoa, mutta jostain syystä tuli aivopieru ja luovutti kapulan seisten ja sivulla. Mutta, nythän ollaankin palkattu paljon pelkästä tulosta, jolla ihan selkeästi ollaan saatu vauhtia noutoon, mutta toki luovutuksen perusasento on samalla kärsinyt.

Ihan selkeästi koiraa häiritsi se, että liikkuri ei selkeästi osoittanut paikkaa, mistä lähdetään liikkeelle, eikä kertonut mikä liike on seuraavana. Joten nyt tuohon täytyy panostaa, eli minun pitää opetella/kirjoittaa ylös liikkeet, ja katsoa tarkkaan edellisen koiran suoritus että tiedän mihin pitää milloinkin mennä. Mutta arvatkaapa kuinka hienoa oli huomata, että koko seuruukaavan ajan koiran häntä heilui iloisesti, eikä se ollut yhtään ahdistuneen oloinen! Nyt täytyy vaan noihin käännöksiin kiinnittää huomiota, ja alkaa kertomaan koiralle selkeästi mihin ollaan menossa.

Ruudussa tuli joku aivopieru, ja koira ennakoi ruudun paikkaa niin, että jouduin sen lisäkäskyllä laittamaan oikeaan paikkaan. Mutta sekin onnistui, ja koiran häntä teki koko ajan pyörylää juostessaan. Ja tuli todella hyvin seuraamiseen mukaan, ja pitipä hittolainen koko ajan kontaktinkin! Tunnarissa ihan selkeästi ahdistui, eikä jostain syystä millään halunnut tuoda omaa kapulla minulle asti. En tiedä sitten olisiko osaltaan johtunut siitä, että tunnarikapulat olivat liikkurin treeniliivin taskussa? Mutta toki, silti olin erittäin iloinen siitä, että vaikka koiraa ihan selkeästi ahdisti, niin se pysyi täysin hiljaa koko odotusajan. Ja silti toi sitten lopulta oikean kapulan minulle. Tässä vaiheessa VASTA koiraa alkoi ihan selkeästi hieman ahdistamaan, mikä tietenkin näkyi kaukoissa jossa koira liikkui kyllä todella paljon. Mutta, toi metalli. Tähän jos saisi sydämiä niin laittaisin niitä MONTA! Koska mie siis kerrankin sain koiran nousemaan ja lopettamaan ahdistuksen, ja toi meidän metalli oli kyllä ehkä paras metallinouto ikinä.

Joten siis täytyy sanoa, että nyt alkaa oikeasti näkymään tunnelin päässä valoa, ja ehkäpä se onkin mahdollista että se EVL vielä kuitenkin korkataan? Vaikkakin täytyy sanoa että hauska olla tätä mieltä siitä, että ei saatu tulosta ollenkaan. Mutta siis oikeasti, toi koiran asenne oli vaan nyt niin ihana! Ja se, kuinka se vastasi tuohon sosiaaliseen palkkaan. Joten nyt jatkamme hyväksi havaitulla tiellä, koska tämä ihan selkeästi on nyt se oikea tie meille. En ole Lilyä noin rentona nähnyt ikuisuuteen kokeessa.

Ja vielä muuten sellainen asia, että edes vieressä olevat koirat eivät nyt aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota ensimmäisen koiran jälkeen! Niin ja paikkamakuu onnistui ihan mielettömän hyvin, ei ahdistanut muut koirat, ei ollut ajatustakaan mennä muiden käskystä maahan vaan katsoi koko ajan minua. Ja jos jotakin kiinnostaa, niin tässäpä videokuvaa suorituksesta:

Niin ja hei, sehän miun piti vielä sanoa tuosta tuomarista, etä tykkäsin todella paljon hänen tavastaan toimia kehässä ja sen ulkopuolella. Oli tosi mukava kehän ulkopuolella, ja täysin huomaamaton kehässä. Ja minusta arvosteli koirat koirina, ei rotuina, ja linja piti kyllä ihan tasan kaikkien kohdalla. Eikä ollut mikään supernipo mutta ei tullut myöskään sellaista oloa että ohhoh, antoiko se tuosta räpellyksestä noin hyvät pisteet. Ja minusta meidänkin pisteet olivat ihan linjassaan suorittamisen tason kanssa.

Lystikäs Lipsuttaja käy luonnetestissä

Nytpä olisi kevään kolme tavoitetta suoritettu, ja kaikki vieläpä kunnialla läpi. Viimeisenä vaan ei missään nimessä vähäisimpänä LUONNETESTI. Tämä jännittää varmaan yhtä paljon kuin mitä jännittää terveystulokset. Että onko sitä omaa koiraansa osannut lukea ollenkaan oikein, ja että kuinka se tuon kauhujen radan oikein selvittää. Olihan minulla toki MH-kuvaus alla jo verrokkina, mutta arvasin, että ihmisen hyökkäykset tulevat olemaan pahat Lystille. Se kun ei ihan oikeasti tahdo olla paha kennellekkään. Ja ihan oman koirani olin testiin tuonut, ja oman koirani sieltä takaisin autolle vein.

 I Toimintakyky
+1b Kohtuullisen pieni p.15
 II Terävyys
+1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua p.1
 III Puolustushalu
+1 Pieni p. 1
 IV Taisteluhalu
+2b Kohtuullisen pieni p. 20
 V Hermorakenne
+1b Hermostunein pyrkimyksin p.35
 VI Temperamentti
+2 Kohtuullisen vilkas p. 30
 VII Kovuus
+1 Hieman pehmeä p. 8
 VIII Luoksepäästävyys
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin p. 45
 Laukaisuvarmuus
+++ Laukausvarma
Yhteensä: 155 / 300

Ja sitten, koska mie vaan niin tykkään verrata kaikkea mahdollista, niin tässä olisi Aussieiden JTO:n taulukko rodun ns. ihanneprofiilista. Ja aika hyvin Lysti siihen istuu. Ja toki, pitihän siihen saada vertailuksi myös Lily, eli vaaleampi pinkki on Lily ja tummempi Lysti. Ja arvatkaahan kuin paljon nauratti, kun Leena käytti arvostelussa Lystistä ilmaisua " täytyy ensin tehdä excel-taulukko ja sitten vasta... ". Koska näinhän se on!

No mutta tietenkin, sittenhän te jo toivotte että lopeta se löpinä ja näytä meille ne videot. Tällä kertaa ei ole hienoa viedota mitä jakaa, koska videonmuokkausohjelma on Lyhdetiellä, mutta laitan nyt tähän nuo videot irrallisina ja kunhan pääsen Lyhdetiellä käymään ajan kanssa, teen sitten vasta hienon videon. Mutta idean saatte varmasti jo näistäkin.

Luoksepäästävyys, leikki ja kelkka

Hyäkkäys, haalari ja räminä

Hyökkäys seinällä

Ampuminen

Arvostelu

Railon Riikan opissa etsimässä tunteita

SRY Pohjois-Karjalan Alaosasto järjesti viikonloppuna Railon Riikan tottiskoulutuksen. Olen kerran aikaisemminkin käynyt Riikan opissa, ja tykkäsin kovasti hänen(kin) tyylistä kouluttaa koiraa. Määrätietoisesti, ilman mitään isoja vippaskonsteja, ja ilman purkkaratkaisuja. Lily meni viikonlopuksi Jarnon luo viettämään sohvakoiran hyvin ansaittua elämää, koska arvelin että kaksi päivää takakontissa ei ole enää mukavaa oloa. Ja hyvin oikein arvelinkin, koska Aija kävi hieromasa Lilyn maanantaina eikä löytänyt oikeastaankaan mitään mainittavaa koko koirasta. Eli Lilylle ihan selkeästi sopii muutaman kerran viikossa treenit, ilman takakonttielämää. Lily on nyt ollut jo muutaman kuukauden todella hyvänä, ja nyt jatketaan tätä tyyliä niin ei tarvitsisi toisen olla koko ajan jumissa. PK-puoli on nyt virallisesti jätetty Lilyn lajivalikoimasta, tottakai se pääsee mukaan treeneihin, mutta kisoihin en aio sitä enää viedä. Se kolmoiskäyttövalion arvo ei ole sen arvoista, että kiusaisi koiraa sen takia. Keskitytään nyt sen viimeisen voittajaykkösen metsästykseen tokossa. Ja ollaanhan me jo joku aika opeteltu EVL:n liikkeitä, joten ehkäpä sinne sitten sen jälkeen? Pääasia on kuitenkin se, että koiralla on mukavaa. On se sen ansainnut.

Mutta sitten itse koulutukseen. Kuten BH-koe opetti, ei se tunnetila seuraamisessa ole nyt ihan kohdallaan, joten laitoin Riikalle videon meidän seuraamisesta kokeessa, ja kerroin että tällä lähdetään. Tuollaisen vilkkaan koiran kanssa on omat haasteensa, ja Lysti ihan selkeästi kerkää ajatella seuruussa aivan liian paljon. Joten nytpä sitten opetellaan kuinka se seuruukin on tärkeä tehtävä, ja kuinka siinä ei sitten kerkeäkkään juoksennella ihan miten sattuu.

Aloitettiin se perusasennon harjoittelemisesta, ja siitä että siinä jo kerrotaan koiralle että minua kuuntelemalla ja katse minussa on oikein hyvä olla. Kuulemma voisin välillä jopa kieltääkin koiraa, kun tuntuu että olen jopa sallinut siltä sen, että se voi katsella ja touhuta omiaan. Sen jälkeen aloitettiin ihan yhden askeleen seuraamista, ja juuri sitä liikkeellelähtöä, jossa koiralla tuntuu nuupahtavan ajatus. Ja siitä sitten treenin lopuksi päästiin jo liikkeelle. Koko lauantai hinkattiinkin sitten sitä, ja tulostahan alkoi todellakin näkyä. 

Sunnuntaina alttiin samalla setillä, ja koska koirasta näkyi että se oli todellakin keksinyt kupletin juonen, jätettiin siihen ja alettiin harjoittelemaan eteenmenoa. Tai oikeastaankin sitä, että kuinka kaukana minusta mennään maahan täydestä vauhdista. Ei se vielä ihan onnistu, mutta saatiin jo muutama ihan asiallinen pätkä. Täytyy nyt vaan pidentää matkaa, ja ehkä keksiä vielä oma modaus tuohon palkkaukseen, sillä nyt maahanmenot ovat aika hitaat. Mutta kokeillaan tuolla tyylillä nyt pari viikkoa, ja jos ne edelleen ovat hitaat, niin sitten tehdään muutoksia. Hauskaa huomata, kuinka periaatteessa sama idea hieman modattuna käy niin monelle koiralle. Ja ideahan oli siis se, että ihminen on kentän päässä palkan kanssa, ja koira ei ikinä tiedä pääsekö se suoraan palkalle vai käsketäänkö se maahan. Ja kun käsketään maahan, ei tietenkään saa palkkaa. Siis siltä apurilta. Vaan ohjaajalta. Lilyllähän tuota samaa tyyliä käytettiin, mutta hieman modattuna. Ei muuten Silakan vauhti paljon hiljene, vaikka joutuukin useamman kerran juoksemaan hallia. On se uskomaton tuon energiansa kanssa!

Ja koska koulutus, niin tokihan kokeiltiin omalla hallilla eilen samoja asioita, ja hyvältähän tämä seuruu alkaa jo näyttämään! Kiitos vaan Riikka hyvistä vinkeistä! Ja kiitos SRY/Mervi koulutuksen järkkäämisestä, on kyllä todella harvinaista herkkua päästä valmiiseen pöytään!

Hyvin käyttäytyvä silakka

Hyvin käyttäytyvä Silakka

No nytpä olisi 2/3 kevään isosta jutusta takanapäin. Ja sen jälkeen olisi nää "pahimmat" takanapäin ja voisi oikeasti alkaa keskittymään ihan oikeisiin kisoihin. Mutta olipas hienoa osallistua omalla koiralla Poksin historian ensimmäiseen PK-kisaan. Ja mikä parasta, kaikki osallistujat saivat kokeen hyväksytysti läpi, eikä edes silleen sormien välistä katsottuna, vaan kyllä jokainen todellakin oli ihan selkeästi töitä tehnyt kokeen eteen. Eli kenties se minun ihana haave siitä, että joskus Joensuun PK-puoli saataisiin tälle vuosituhannelle, olisikin mahdollista? Ja se, mikä myös lämmitti sydäntä, oli talkoolaiset. Aiemmassa yhdistyksessä niitä sai rukoilla ja pyydellä, uhkailla ja kiristää, ja nyt koetoimitsijasta lähtien kaikki olivat innoissaan tulossa mukaan. Toivottavasti tämä sama positiivinen ilmapiiri säilyy Poksilla, uskon että kukaan ei kaipaa niitä oman edun tavoittelijoita ja negatiivisia minäminäminähenkilöitä tuohon seuraan. Kiitos vielä tätäkin kautta koetoimitsijalle, tuomarille ja talkoolaisille. Oli kyllä hauska päivä!

Mutta sitten itse asiaan, eli miten meni noin niinkun omasta mielestä. No tiedättekö sen tunteen kun haluat vaan vajota maan alle? No niin se taisi minun puolesta mennä. Koska on muuten aivan huikea huomata kesken koesuorituksen, että enpä muuten ole ikinä pitänyt koiralla metallikaulainta. Joka muuten on vielä himppasen iso koska jostain syystä ajattelin että hyvinhän se Lilyn kaulain mahtuu myös Lystille. No mahtuihan se. Mutta olisi se kyllä voinut olla kokoa pienempi niin ei olisi roikkunut ja siten häirinnyt suoritusta. Eli miun moka, joka onneksi on korjattavissa oleva. Mutta onhan se koiraa kohtaan aika väärin, kun toinen tekee kuitenkin parhaansa, ja omistaja sitten yrittää vaikeuttaa asiaa kaikin tavoin. No, aina ei voi voittaa?

Luoksepäästävyys ja sirun tarkistus

Mutta sitten suoritus kohta kohdalta, videon lisään tänne todennäköisesti keskiviikkona kunhan saan sen kuvaajalta.

Hihnassa seuraaminen: No jokainen varmasti tietää minun mielipiteenä tästä liikkeestä. Ja luojan kiitos, tämä oli se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tarvitsi tätä liikettä tehdä. En sitä ole kyllä kovin paljoa jaksanut treenata, koska tiesin että meidän koe ei siihen kaadu. No, se kyllä näkyy myös suorituksessa.

Kohta se alkaa

Vapaana seuraaminen: No se tuntui pahemmalle, mille se näytti. Mutta tähän tulee nyt treenikuuri, koska en pidä siitä että koira edistää juuri ärsyttävän verran, enkä vieläkään ole saanut tuota keskittymistä kokonaan seuraamiseen. Onneksi ensi viikonloppuna on tottiskoulutus, johon ollaan menossa, niin jospa siellä saisi hieman oppia, ja nyt alkaa jopa jalkakäytävät olemaan jo sulat, eli kohta pääsee pihalle treenaamaan ja loppuu tämä sisällä nysvääminen. Koska se kyllä näkyy koiran tekemisessä. Toki, onhan tuo ihan järkyttävän pitkä matka seuraamista, ja hienosti jaksoi nuori koira keskittyä kuitenkin tekemiseen. Paitsi että sitten se panta valahti ja alkoi häiritsemään. Huomasin asian, ja yritin korjata sitä, huonolla menestyksellä.

Istuminen: Valmisteleva osuus meni koska panta, mutta mistä olen aivan älyttömän iloinen, on tuo istumisen keskittyminen. Toki jos se panta ei siinä vaivaa, niin olisikohan kyse juuri siitä, että seuraaminen ei ole nyt ihan priimaa koirankaan mielestä?

Kaikkensa antanut Silakka

Maahanmeno ja luoksetulo: No siinä se panta vaivasi sitten jo todella reilusti, enkä saanut enää paikattua tilannetta vaan koira tarvitsi kaksi käskyä mennäkseen maahan. Mutta meni, ja pysyi, ja nyt tuli muuten kovaa luokse. Ja suoraan. Nauratti ihan hulluna, näkisittepä sen ilmeen tuossa luoksetulossa. Se on Lystin mielestä niin siistiä.

Paikkamakuu: No mitäpä siinä. Tähän on käsketty. Ollaan sitten. Mutta on se kyllä ihanan tarkkavainen koko ajan.

Ja ai niin, onhan siinä vielä se kaupunkiosuus:

No kerran käytiin harjoittelemassa kaupungissa yksin liikkumista. Ja Lystihän oli täysin oma itsensä myös kokeessa. Ei paljon haitannut ihmiset eivätkä koirat. Seinään jäädesään oli vaan noussut seisomman ja tuijottanut minun suuntaan. Nauratti vaan tässäkin, kun ainut mikä kiinnosti, oli se, että mitä ruokaa lumen alta onkaan paljastunut. Ja tässä vielä tuomarin kuvaus asiasta:

Kokonaisvaikutelmana kisasta jäi hyvä mieli, nauratti vaan koko ajan. Vaikka olikin panta. Mutta on tuon koiran kanssa vaan niin hauskaa olla kisoissa. Aamulla jopa ihan fiilistelin, että jee, pääsee taas kisaamaan! Ja kokonaisuuteena kuitenkin todella hyvä suoritus noinkin vilkkaalta koiralta. Ja kyllä se nyt näyttäisi siltä, että koulutus ei ole mennyt hukkaan, ja että voidaan todellakin alkaa suunnittelemaan oikeisiin kokeisiin menemistä. Tuli ihan energiabuusti treenaamiseen!  Kunhan nää hemmetin lumet vaan sulaisi, jotta tosiaan pääsisi sinne pihalle.

Wirneen hyvin käyttäytyvät koiruudet

Ja laitetaan tänne vielä se videokin näytille, kun sen vihdoin ja viimein sain ladattua nettiin. Kuin se voikin olla aina niin vaikeaa? Ja on se muuten ihan jäätävän pitkä suoritus, 17 minuuttia. Huh huh.